Hurahdin lintujen rengastajaksi

Lintujen rengastusta on harjoitettu jo vuodesta 1899 lähtien. Se ei ole hupia, eikä sillä aiheuteta haittaa linnuille, ainakaan enempää kuin rengastuksesta saatu hyöty linnuille tuo. Itse asiassa on kyse pesäntarkastuksesta, rengastus on vain sivujuonne, eikä sitä edes aina tehdä.

Meitä rengastajia on Suomessa noin 700, valtaosa on keskittynyt vain muutamaan ”omaan” lajiinsa. Kaikista rengastetuista linnuista kerätään tiedot keskitetysti Rengastustoimistoon, Helsingin yliopiston eläintieteen laitokselle, tarkemmin sanottuna Eläintieteen museolle.

Olen nyt rengastanut lintuja viitisen vuotta itse, sitä ennen pari vuotta kokeneen biologiystäväni Pekka Peuran assistenttina. Tässä kävi nyt samoin kuin aloitettuani noin neljännesvuosisata sitten avantouinnin. Miksi en aloittanut aikaisemmin?

No, vielä puuhun jaksan hyvin nousta. Pari viikkoa sitten olin 26 metriä korkeassa männyssä sääksen pesällä. Ei siinä mitään, mutta kun pesä oli aivan keskellä latvaa ja niin leveä, ettei pesälle päässyt edes kurkkaamaan. Kädellä kuitenkin yletyin kolme poikasta sieltä nappaamaan ja lähettämään pussissa yksitellen maahan assintenttini Anteron rengastettavaksi ja mitattavaksi. Hikistä hyötyliikuntaa. Kun samana päivää kiipeää useampaan puuhun ei tarvitse miettiä ”salille” lähtöä.

Rengastan merikotkia, sääksiä, ruokkeja, riskilöitä ja helmipöllöjä. Sääkset Pohjois-Savossa, muut Vaasan saaristossa ja rannikolla.

Mikä tuossa harrastuksessa sitten viehättää? Kyse on siis harrastuksesta, josta ei makseta mitään, aiheuttaa vain vähän kuluja.. Siis miksi? No, kun muutenkin olen luontoihminen ja tykkää siellä liikkua, niin nyt on samalla joku järkevä tehtävä, tavoite. Kun luonnossa vain liikkuu sitä ihaillen ja vaikka kuvaten, tuntuu minusta siltä, että silloin luonto on antavana osapuolena ja ihminen ottavana. Kun samalla tekee luontoa hyödyttävää työtä, vaikkapa juuri pesäntarkastusta, maksaa saamastaan hyvän olon tunteesta jotain takaisinkin.

Pesäntarkastukset tuovat tutkijoille tietoa lintujen kantojen vaihteluista. Kun näitä vaihteluita havaitaan, pyritään selvittämään syitä. Ihminen on toimillaan usein syy kantojen romahduksiin ja voimakkaisiin kasvuihin. Merimetsot löysivät rehevöityneen Itämeren runsastuneista kalakannoista ekologisen lokeron. Merikotkat taas olivat Itämereltä kuolemassa 1970-luvulla sukupuuttoon ympäristömyrkkyjen takia.

Ravintoketjun huipulla ovat sekä petolinnut että ihmiset. Merikotkien ja sääksien pääravinto on kala. Kaloissa olevat myrkyt päätyvät myös ihmisiin ja kiitos mm. merikotkan, muun muassa DDT:n käyttö lopetettiin.

Faktaa rengastuksesta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rengastus

Categories: Luonto Vaasa Merenkurkku, Vaasa | Tags: , , | Jätä kommentti

Merikotkauutisia 3-2013 – vuoden pesintä alkamassa

WWF Suomi Merikotkatyöryhmä 40 vuotta -juhlaseminaari Kasnäsissä.

Kuva

Vaasalainen kotkaperhe. Kuva Eero Murtomäki)

Merikotka on levittäytymässä uusille alueille Suomessa. Satakuntaan, Hämeeseen ja Itä-Suomeenkin. Lapissa on kanta kasvanut. Suomen merikotkakannan 60-80-lukujen sukupuuttouhka on voitettu. Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Vaasan saaristojen merikotkakannat ovat hyvät.

Silti suojelutyötä edelleen tarvitaan. Asenteissa on korjaamista koska petoviha koskettaa myös merikotkaa vaikka siitä ei ihmiselle pitäisi olla mitään haittaa. Ellei nyt  vapaana olevan kissan kaappausta sellaiseksi lasketa.

Itse asiassa on merikotkasta tullut niiden ystävä, jotka eivät merimetsoista pidä. Merikotka on oppimassa tehokkaaksi merimetsokannan rajoittajaksi.

Merikotkan pesäpuita uhkaa myös tuulivoima. Korvausten toivossa tuulivoimaloita odottavat maanomistajat saattavat hävittää merikotkaa mailtaan esim. pesäpuita kaatelemalla.

Juhlaseminaarin muistiinpanoja  2.-3.3.2013: Oulun yliopiston perinnöllisyystutkija Suvi Ponnikas esitteli seminaarissa  aivan uutta tietoa Suomen merikotkien jakautumisesta kahteen erilliseen toisiinsa sekoittumattomiin populaatioihin. Lapin ja Itä-Suomen kotkat muodostavat oman ryhmän ja Pohjanlahden ja Suomenlahden (sekä Etelä-Suomen sisävesien). Norjan runsas merikotkakanta ei sekoitu Suomen kantoihin. Suomen ja Ruotsin merikotkakannat pysyvät myös pääosin erillään vaikka liikkuvatkin toistensa alueilla.

Suuri ongelma kotkien tutkimuksessa on ollut havaintojen tekeminen rengastetuista merikotkista. Missä liikkuvat ja mihin tekevät aikoinaan pesänsä? Tähän ongelmaan on nykytekniikkaa tuonut ja tuomassa apua. Digikameroiden erottelukyky paranee ja sitketä kuvaajat ottavat niin tarkkoja kuvia kotkista että renkaiden tunnukset erottuvat. Suomen ykkönen asiassa on Hannu Vainiopekka. Vaasan seudulla asiaan on paneutunut Roland Lillkåla.

Helsingin Yliopisto on tutkija Heikki Lokin johdolla muodostanut viranomaisille avoimen Haliaeetus-tietokannan, jossa kaavoitus ja metsäviranomaiset saavat tarkat tiedot kotkien reviireistä ja pesäpuista. Näin voidaan tahattomat kotkareviirit ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa (metsänkäsittely, kaavoitus yms.).

Merikotkia on alettu seurata vuodesta 2009 myös satelliittipaikannuksen avulla. Yhdeksälle kotkalle on asetettu pieni radiolähetin selkäreppuun. Lähettimet ovat toimineet hyvin, paitsi pimeimpänä aikana talvella koska lähettimien aurinkokennot eivät tuolloin generoi tarpeeksi sähköä.

Voit seurata kotkiemme liikkeitä > http://www.luomus.fi/elaintiede/merikotkat/ .

Seurantaekspertti on Eläinmuseon tutkija Pertti Saurola.

Aikuisten pesivien kotkien liikkeistä ei ole tähän mennessä juurikaan tietoa. Vuonna 2009 rengastetut neljä kotkaa aloittanevat tänä keväänä pesintäpuuhat. Merikotkaväki odottaa jännityksellä uutta tietoa. Mihinkä Vaasan saariston kotkat asetuvat ja kenen kanssa?

Oulun EVIRA on Marja Iso-Mursun johdolla tutkinut merikotkien lyijypitoisuuksia. Lyijyä on löytynyt mutta ei kovin korkeita pitoisuuksia. Lyijyn epäillään päätyneen kotkiin haulikolla haavoitettujen lintujen syönnistä. Lyijyhaulien käytön vähenemisen vuoksi uskotaan lyijypitoisuuksien olevan laskussa myös kotkissa.

Tuulivoimarakentamisen buumin seuraukset Suomessa askarruttavat merikotkan suojelijoita. On 2 km:n suojavyöhyke riittävät kotkaonnettomuuksien välttämiseksi? Sitä ei vielä tiedetä koska turbiineja on vielä vähän Suomessa. Tero Niinimäki Itä-Suomen Yliopistosta seuraa asiaa tarkasti.

Haahkakannat ovat romahtaneet Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan saaristoissa. Yksi osasyy on merikotkakannan vahvistuminen. Merikotkalle maistuu kovin hyvin haahka. Novian haahkatutkija Mikael Kilpi seuraa asiaa tarkasti.

WWFn merikotkatyöryhmän pitkäaikainen puheenjohtaja Torsten Stjernberg ja niin ikään pitkäaikainen sihteeri Ismo Nuuja jättivät tehtävänsä. Uusi puheenjohtaja on  FT Tutun yliopiston evoluutioekologian dosentti  Toni Laaksonen.

WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder vakuutti WWFn jatkavan merikotkaryhmän työtä.

Tapio Osala

Seminaarin osanottaja ja tuleva merikotkarengastaja

WWF:n tiedote sempasta: http://wwf.fi/jarjesto/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/WWF-n-merikotkatyoryhma-40-vuotta-1710.a

Categories: Luonto Vaasa Merenkurkku, Merikotka, Uncategorized | Jätä kommentti

Tositarina merikotkanpojista

Samoilin Merenkurkun metsässä kevättalvella 2001, Vaasassa. Merikotka liiteli uljaasti taivaalla. Kaunis näky.

Kuva

Kyseiseltä pesältä Eero Murtomäen ottama kuva. Kolme poikasta odottaa emon tuomaa kala-ateriaa.

Metsä oli melko lähellä merenrantaa ja kasvoi komeita petäjiä. Metsäyhtiö olisi varmasti ollut niistä kiinnostunut. Mietin, että tässähän vasta olisi oiva pesän paikka kotkalle. Sopivia pesäpuita kun merikotkat eivät helposti löydä saaristoonkin ulottuneen tehometsätalouden vuoksi. Selvitin kotiin päästyäni metsän omistajan. Kysyin omistajalta, josko tällä olisi jotain sitä vastaan että kotkan tekopesä hänen mailleen rakennettaisiin. Tein selväksi, että jos kotka sinne asettuisi, niin sen jälkeen ei puuta enää kaadettaisi. Metsänomistaja sattui olemaan luonnon ystävä. Hän piti ihan kunnia-asiana jos hänen mäntynsä upealle merikotkalle kelpaisi. Seuraavaksi otin yhteyden kokeneeseen pesärakentaja Matts ”Severi” Finnlundiin. Pääsiäiseksi sovittiinkin rakennustalkoot. Pitkään valitsi Severi oikeaa puuta. Mikroilmasto on tärkeä. Severi kipaisi puuhun kuin nuori kloppi vaikka jo miehen iässä onkin. Minä olin puun alla hanslankarina risunippuja köyden päähän sitoen. Severi veteli ne männyn latvaan naulaamiensa kakkosnelosten varaan. Koko päivä siinä vierähti mutta hyvä tuli. Kävin kahtena kesänä toiveikkaana tutkimassa pesän alustaa, mutta merkkejä pesinnästä ei löytynyt. Alkoi epäilys vaivata vaikka Severi kertoi, että kärsivällisyyttä vaan.

Severi on kyllä varsinaisesti kalasääksimiehiä. Hän on vuosikymmeniä rengastanut Merenkurkut sääksenpojat. Severi toivoikin, vähän minulta salaa, juuri sääkseen tekopesäämme asettuvan. Sääkselle kelpaa samanlainen tekopesä.

Keväällä 2006 alkoi sitten viimein tapahtua. ”Melko varmoja” pesintätouhuja havaittiin. Sitten jo ”täysin varmoja”.  Kuitenkaan nuoren kotkaparin ensimmäinen pesintä ei useinkaan tuota tulosta, poikasten odotusarvo ei vielä ollut kovinkaan korkealla. Näin kotkamiehet minun kiihkoani  laimensivat.

Ilmoitin havainnoista Maailman Luonnonsäätiön (WWF) merikotkaprojektin vastaavalle, vaasalaiselle Juhani Koivusaarelle, pyytäen  päästä mukaan pesälle, kun hän sen tutkisi. Junnu päästi maallikon mukaan ja päivämääräksi sovittiin 9.6.2006. Sydän pamppaillen ohjasin Junnun pesälle ja katsoin kun ”ammattilainen” muutaman sadan metrin päästä tähyili kiikarillaan pesälle. Kaksi poikastahan siellä on, sanoi Junnu lakonisesti. Mitä se sanoi? KAKSI POIKASTA! Ei voi olla totta! Yritin näytellä rauhallista mutta päässä melkein sumeni! Voiko tämä olla totta!?

Saman pesän poikanen Matias Snellmanin kuvaamana 6 vuotiaana Keski-Pohjanmaalla.

Saman pesän poikanen Matias Snellmanin kuvaamana 6 vuotiaana Keski-Pohjanmaalla.

Ei muuta kuin äkkiä pesälle. Pesäpuun alusmaastossa oli reippaasti valkoista… Jihuu, kotkan ulostetta!! Juhani puki ärsyttävän rauhassa kiipeämistamineet päälle ja kapusi rauhallisesti pesälle. Näin pesän alta kotkansiiven huisketta kun kotkanpoikia rengastettiin. Junnun palattua alas hänen kännykällä ottamiaan kuvia poikasista katseli varsin tyytyväiset miehet. Junnu tietysti oli tyytyväinen uuteen reviiriin ja minä onnellinen muuten vaan. Ikionnellinen. Pientä isyyden ylpeyttä rinnassa!

Seuraavana keväänä tehtiin havaintoja saman vaasalaispesän suuntaan kaloja kiikuttavista merikotkista. Soitin taas Juhani Koivusaarelle, josko saisin tulla mukaan rengastusreissulle. Menimme kesäkuun neljäntenä. Pesän alusta oli valkoisena kotkanpoikien ulosteista. Varmaan ovat poikaset pesässä! Junnu nousee hyvin vaikeasti kiivettävään puuhun. Minä keräsin syönnöksiä hyttysten kanssa tuskaille pesän alta, samalla tarkkaillen Junnun raskasta matkaa kohti pesää alkukesän helteessä. Mitä tapahtuu? Junnu on viiden metrin päässä pesältä kun näen kotkan lähtevän pesästä! Junnu ei sitä näe. Kerron Junnulle, hän ei meinaa uskoa. Junnu aprikoi, josko poikaset jo lentokykyisiä…

Pesästä löytyy peräti kolme poikasta. Poikasia on tavallisesti korkeintaan kaksi (keskiarvo 1,8). Juhani on satoja kertoja kiivennyt rengastamaan kotkanpoikia ja viimeistään kun rengastaja alkaa kiivetä on emo lehahtanut pesältä lentoon. Yleensä ei emoa näy lainkaan tai vain kaukaa kuuluu varoitushuutoa. Junnu rengastaa reippaat poikaset, mittaa siivet (22-41 cm).

Tapasin samana kesänä vaasalaisen, maankuulun luontokuvaaja Eero Murtomäen.

Samalta pesältä 2007 rengastettu poikanen oli kohdannut vaikeuksia 2013 Maalahdessa. Aivotärähdys parannettiin Pohjanmaan villieläinhoitolassa ja kotka pääsi terveenä vapauteen.

Samalta pesältä 2007 rengastettu poikanen oli kohdannut vaikeuksia 2013 Maalahdessa. Aivotärähdys parannettiin Pohjanmaan villieläinhoitolassa ja kotka pääsi terveenä vapauteen. Kuva : Roland Lillkola

Tiesin, että Eero on vannoutunut kotkamies, joka jo 60-luvalla raahasi talvisin sianruhoja Merenkurkun sukukyvyttömille kotkille syötäväksi. Etteivät etelään myrkkyruokaa lähtisi syömään. Eeron ”Merikotkan elämää” -kirja on tietysti kirjahyllyssäni. Eero  ilostui kuulemastaan uudesta pesästä ja lähti  pesää tarkkailemaan kameran kanssa.

Jo on kuvaajille nykyään objektiiveja siunaantunut! Kuvat nähdessäni minä luulin, että Eero on kavunnut naapuripuuhun. Kuvat oli otettu n. 300 metrin päästä, maasta, kotkia häiritsemättä. Ei uskoisi. Kuvista käy ilmi miksi linnun nimi on englanniksi ”White Tailed Eagle”, eli valkopyrstökotka.

Eero ja Juhani kuvasivat myös videokameralla pesän tapahtumia. Tarkasta videokuvasta näkyi nilkan renkaat ja kävi ilmi, että naaras oli Merenkurkussa rengastettu. Uroksen alkuperä jäi mysteeriksi koska se oli rengastamaton.

Samalta tekopesältä on lähtenyt Suomen ainoan Unescon luonnon Maailmanperintöalueen ilmatilaan 2012 mennessä jo ainakin 14  upeaa lintua samalta, ihmisen avustamalta pesäpaikalta.

TIETOA: Vuonna 1975 ei Merenkurkussa yksikään kotkanpoika päässyt siivilleen. Merikotkat talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja siellä elimistöön kerätyt ympäristömyrkyt olivat tehneet Suomen merikotkakannan kyvyttömiksi jatkamaan sukua. Muutaman luonnonystävän aloittama talviruokinta piti kotkat talven yli Merenkurkussa ja näin kanta vähitellen alkoi elpyä. Nykyään Merenkurkussa pääsee vuosittain siivilleen 35-55 kotkanpoikaa ja välitön uhka on poistunut. Sopivien pesäpaikkojen puute on kannan vahvistumisen suurin este. Tuulivoimaloiden sijoitus lähelle merikotkien pesimäalueita on myös vaarana merikotkille.

540353_10150861343839858_1376226988_n

Tässä kuvassa olen vielä kesällä 2012 Pekka Peuran rengastusapulaisena. Kesällä 2013 on minulla pitäisi olla jo rengastajan lupa ja kiipeän itse pesälle. Kuva: Aarne Lahti

Tämä juttu julkaistiin Suomen Luonto lehdessä marraskuussa 2007.(Olen sitä tähän hieman päivittänyt poikasten lukumäärän osalta).

Categories: Luonto Vaasa Merenkurkku, Merikotka, Uncategorized, Vaasa | Jätä kommentti

Viimeinkin hissillä Hallintotaloon!

Tein VALTUUSTOALOITTEEN 20.8.2012

HALLINTOTALON ESTEETTÖMYYS
Ensimmäinen valtuustoaloite Hallintotalon esteettömyydestä/hissistä täyttänee kaksikymmentä vuotta.
Hallintotalon peruskorjaus antaa odottaa itseään. Sitä on pidetty pidetty syynä myös hissin rakentamisen viivästymiselle.
Koska tilanne onliikuntaesteisten kannalta kestämätön olisi pääsy Hallintotaloon tehtävä mahdolliseksi pikaisesti. Liikuntaesteisten kantaminen rakennukseen on heidän arvoaan alentavaa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Hallintalolle rakennetaan sisääntulon yhteyteen ja pääkerrosten välille ns. lavahissit, joiden kustannus on n. 10% luokkaa varsinaisen hissin kustannuksista.

Esitämme myös, että esteettömyysasiantuntijalla teetetään välittömästi Hallintotalon esteettömyyskartoitus.
Asia on  käsiteltävä vuoden 2013 talousarvion yhteydessä.

ALOITE HYVÄKSYTTIIN JA

 PIAN SAAVAT MYÖS HISSIÄ TARVITSEVAT MENNÄ ASIOIMAAN HALLINTOTALOLLE:

Pohjalainen 17.10.2012:

”Hallintotalon hissistä voi tulla pian totta

Jouni Pihlajasaari

Vaasa Hallintotaloon pitkään haaveillusta hissistä saattaa tulla totta jo ensi vuonna. Talotoimella on valmius tehdä taloon tilapäinen hissi tämän tai ensi vuoden peruskorjausmäärärahoilla. Parhaimmassa tapauksessa laite on käytössä jo alkuvuodesta.

Hallintotaloon on puuhattu hissiä ainakin reilut kymmenen vuotta. Pisimmällä oltiin vuosituhannen alkuvuosina, mutta silloin ajatus tyssäsi kaupunginhallituksen lisäselvityspyyntöihin.

Nyt ollaan liikkeellä Tapio Osalan (vihr.) ensimmäisenä allekirjoittaman valtuustoaloitteen pohjalta. Hallintotaloon esitetään tilapäisen lavahissin rakentamista. Talotoimen mukaan tilapäinen ratkaisu on ainoa oikea. Kiinteä hissi on ajankohtainen, kun talo joskus peruskorjataan.

Nykyisellään liikuntaesteisten on mahdotonta omin avuin päästä katutasolta hallintotalon ensimmäiseen kerrokseen ja sieltä toiseen kerrokseen.

Kaupunginhallitus ei asettunut tällä kertaa poikkiteloin, vaan näytti hankkeelle vihreää valoa maanantain kokouksessaan. Seuraavaksi aloite menee kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Hankkeesta pyydetään vielä keskushallinnon, rakennusvalvonnan, Pohjanmaan museon ja vammaisneuvoston lausunnot. Neuvostolta kysytään lisäksi kantaa hallintotalon esteettömyyskartoituksen aloittamiseen. ”

 

Päivitys 30.1.2013. Hissin rakennustyöt käynnissä.

Categories: Vaasa, Vaasa kunnallispolitiikka | Jätä kommentti

Vaalit 2012 mielipiteitäni:

Lähdin kiihkeimmän vaalikamppailun ajaksi poikaani tapaamaan Tatarstanin Niznekamskiin reiluksi viikoksi.  Mutta asioita oli pantava tärkeysjärjestykseen. Lapseni saivat pienenä jo tarpeeksi kärsiä yhteiskunnallisesta vaikuttamisestani.

Ennen tuota reissua olin toista viikkoa Valassaarilla rengastamassa helmipöllöjä.

 

Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Linja-autoasemalle kansalaistori

Harva viettää aikaa Kivihaassa yhtään kauempaa kuin on pakko. Marketin hälisevässä aulassa ei pitkiä rupatteluja kiireisten tuttujen kanssa turista. Me vaasalaiset kaipaamme hyvin voidaksemme muutakin kuin ostoskeskuksia ja marketteja.

Kiihkeimmät kaavoitusongelmat koskevat, aivan, lisää ahdistavia ostoshelvettejä. Liisanlehtoon ja Risöhön on vireillä sellaiset lisäneliömäärät kauppapaikkoja, että uskoisi meidän asuvan metropolissa.

Sekään ei kuitenkaan riitä vaan suuri linja-autoaseman kenttä aiotaan muuttaa hillittömäksi ostoskeskukseksi. Just, joo, sitähän tässä ollaan kaivattukin. Kävelykeskustassa ja torilla alkaakin jo olla tunkua. Minä en tosin ole huomannut.

Sen yhden päivän kestävän kesän aikana Vaasan keskustassa viihdytään, istutaan kahviloissa ja Hoviskan penkeillä. Mutta mitä sitten kun se kesä on ohi? Tarjolla on vain kaupallisia paikkoja. Entinen Keskuskortteli oli julkinen tila. Nyt se on kauppa. Vain muutama istumapaikka vain löytyy niille, joilla ei ole tarvetta mitään ostaa.

Tämä ei riitä onnelliseen elämään. Me tarvitsemme kiireettömän kaupunkilaisten olohuoneen, jossa ei ole ostopakkoa.

Käytöstä poistettu linja-autoasema. Aukion reunoille alakertaan liikke/toimistoja, yläkerroksiin asuntoja ja keskelle katettu Kansalaistori!

Ehdotan, että linja-autoaseman aukion keskelle jätetään katettu tori, jossa kiireinen tai joutilas voi huoahtaa. Ainoastaan korttelin reunat rakennetaan. Maksuton siisti wc on itsestäänselvyys, jossa tietysti aina siivooja/valvoja. Hankkeen rahoittamiseksi kaavoitettaisiin katutasoon liiketilaa, ihmisen kokoisille yrityksille. Yläkerroksiin asuntoja.

Ideani olisi siis kansalaistori. Torin reunoilla olisi toki lounaskahviloita mutta pöydät ja istumapaikat olisivat vapaat myös kokoontua ilman ostopakkoa. Sieluni silmin näen siellä kilpailevat toriparlamentit dominoa ja pöytäpelejä pelaamassa. Hyvin suunniteltuna voisi aukio myös toimia iltaisin konsertti- ja näyttelytilana. Sinne sopisi myös lasten leikkipaikka, kuntovälinenurkkaus, kiipeilyseinä, boccia-rata (betanque).

Kirjaston Kansalaisinfo siirtyisi tietysti tänne, kirjaston noutopiste ja tietokoneita. Jättinäyttö ilmaisia elokuvia varten. Nostettava esiintymislava konsertteja varten. Koottavat katsomot…korvaisiko tämä jopa musiikki-/kongressitalon?

”Hyde-park” puhujakorokkeelta voisi kuka tahansa käydä julistamassa, että Vaasa on historiallisen Etelä-Pohjanmaan pääkaupunki, kuten aina ollut. Etelä-Pohjanmaa rajoittuu Pohjanlahteen, kuten on aina tehnyt.

Esteetön ja mukava kävely-pyöräily-yhteys Kävelykeskustaan tietysti pitää muodostaa. Vöyrinkadulta katkaistaan autoliikenne Kansalaistorin kohdalta. ”Kävelykeskusta” siis laajenisi ja ehkä pian Hovipuistikko voisi jatkua kävelykatuna asemalle saakka….

Nuorella sisarkaupungillamme Helsingillä oli tilaisuutensa Kampissa. Se hukkasi sen. Kampin keskus on ostoshelvetti ja itse toriaukio tuulinen ja kalsea, ilman istumapaikkoja. Voisimmeko tehdä linja-autoaseman kanssa jotain aivan muuta ja uutta?

Arkkitehtikilpailu käyntiin! Suostun juryn puheenjohtajaksi.

Tapio Osala (vihr.)
Kaupunginvaltuutettu
Vaasa

P.S. Tällaista ei tietääkseni vielä Suomessa ole. Kaikki kokoontumispaikat ovat kaupallisia, ostoskeskuksia tms. Ruotsissa näitä löytyy, useammistakin kaupungeista. ”Folkets Hus” taitaa olla nimitys.

PÄIVITYS 30.1.2013:  Asia on tullut vakavaan harkintaan. Nyt Musiikki-/Kongessitaloa todella suunnitellaan esittämälläni tavalla juuri tuolle paikalle. Toivottavasti sen ”arkikäyttö” tulee tapahtumaan esittämälläni tavalla.

Categories: Vaasa, Vaasa kunnallispolitiikka | 4 kommenttia

Elämmekö syödäksemme? – Vaihtoehto laihdutusdieeteille

Vai syömmekö elääksemme? Olen alkanut miettimään ruokailutottumuksiamme. Kansa lihoo ja katsoo innolla ruoanlaiton viihdeohjelmia. Se ähkyy sohvalla välipaloja popsien ja kolesterolilääkkeitä nauttien. Pallolaajennusta jonottaen. Media tulvii ruoka- ja juomamainoksia. Elämän täyttää ruoka. Ruoka on syy suuriin kansanterveydellisiin ongelmiin mutta elintarvikebisneksessä on myös valtavia taloudellisia intressejä.

Jossain on määrätty, että ”aamuateria on päivän tärkein ateria”. En löytänyt pätevää fysiologista argumentaatiota tuolle suositukselle mutta hyvin se on saatu ylipainosta ja diabeteksesta kärsivään kansakuntaamme iskostettua.

Olen ollut syömättä aamuateriaa kymmeniä vuosia, uhmaten virallista suositusta. Tietämättäni olinkin harrastanut ”pätkäpaastoa”. Pätkäpaastossa koko päivän ruokailut hoidetaan 6-8 tunnin aikana. Olen syönyt vain kerran päivässä, lujasti, myöhään iltapäivällä. Harvoin jotain vähäistä iltapalaa. Siis hyvin ”väärät” elintavat. Olen silti saanut olla hyvin terve, voin hyvin.

Tapio Osala, kesällä 2012, parin kuukauden vuopäiväpaaston jälkeen

Lueskelin poikani innostamana urheilijoiden ja terveysfriikkien ja terveellisistä elintavoista kiinnostuneiden kuntoilijoiden harrastamista epätavallisista ruokailutottumuksista. Päätin kokeilla luontaisen pätkäpaastoni lisäksi vuoropäiväpaastoa (engl. intermittent fasting).

Parin kuukauden vuoropäiväpaastoilun jälkeen vaikuttaa siltä, että tästä tuli pysyvä elintapa. Vaikka pääasiallisena syynä ei kokeilulleni ollutkaan painonpudotus niin yli 10 kg:n katoaminen ei ollut pahitteeksi. Nyt pitää yrittää ”ravitsemuspäivinä” syödä tosi kaloripitoista ruokaa, ettei aivan kuihdu pois.

Tämä sopii minulle erityisen hyvin sillä omaan ahmattigeenin. Silloin kun syödään, syödään kunnolla. Kaloreiden laskeminen ei minulta onnistuisikaan.

Kahtena päivänä viikossa jätän kaiken ravinnon, kahvia lukuun ottamatta, väliin. Seuraavana päivänä syön vasta iltapäivällä, eli oikeastaan tulee viikossa melkein kaksi kahden vuorokauden paussia syömisessä. Jos paino alkaa pudota liikaa täytenee opetella ruokapäivinä syömään vähän aikaisemmin ja kaksi kertaa.

Mitään negatiivista oiretta en ole havainnut, päin vastoin. Paastopäivät ovat energisiä!

Minkälaiseen tutkimukseen perustuu suositus aikuiselle ihmiselle syödä useita aterioita päivässä? Mihinkä aamuaterian tärkeys perustuu? Eikö ihmiskeholla olekin oma veren sokeripitoisuutta säätelevä mekanismi, haiman insuliinituotanto? Minkälaisten ruokailutottumusten vallitessa ihmisen ruoansulatusjärjestelmä kehittyi? Kun sairastumme, katoaa ruokahalu, miksi? Onko siis paastolla tervehdyttävä vaikutus?

Jos parin tunnin välein nostetaan pikkuaterioilla veren sokeripitoisuutta niin häiriintyykö luontainen fysiologinen automatiikka ja siitä seurauksena diabetes? En minä tiedä, kunhan kysyn.

Olen kuudetta kymmentä käyvä ja olen käynyt paastopäivinä vähän puntteja kolistelemassa ja uimassa kilometrin verran. Olen hyvässä kunnossa, ei ylipainoa. Vältän kaikkia kevyttuotteita, syön voita, popsin rasvaisia pihvejä, jäätelöä, kermakakkuja ja leivoksia, nam!

 

(Tämä kirjoitus on julkaistu mm. Helsingin sanomissa)

Categories: vuoropäiväpaasto intermittent fasting | 5 kommenttia

Safarilla Pohjanmaalla: Levaneva

Levanevan intutorni, puuvaja ja opastaulu. Laavu puuvajan takana.

Voimakkaan luontoelämyksen kokemiseksi ei tarvitse matkustaa Afrikkaan tai edes kansallispuistoon.

Pohjanmaalta ei varsinaista vanhaa metsää löydy juuri muualta kuin Vaasan Öjenistä.

Valtaosa soistakin on ojitettu ja osa turvetuotantoalueena kuormittamassa herkkiä kalavesiämme.

Yksi suuri helmi löytyy kuitenkin Pohjanmaalta. Laihan Levaneva. Suuri soinen luonnonsuojelualue on osittain myös Jurvan ja Ilmajoen puolella.

Täällä tietoa siitä virallisemmin: www.luontoon.fi/levaneva

Lintutornilla, vain muutama sata metriä P-paikalta on hieno laavu nuotiopaikkoineen. Polttopuut vajassa, vain sytykkeet mukaan ja grillattavaa..

Levanevalla on Metsähallituksen luontopalveluiden hienosti hoidetut retkeilyreitit, lintutorni, laavuja, taukopaikkoja ja nuotiopaikkoja polttopuineen.

Levanevan hiljaisuus mykistää. Keskikesällä siellä on lintujenkin puolesta hiljaista. Kaupunkilaiselle on hiljaisuus outo kokemus. Edes auton äänet eivät kantaudu kaikkialle 33  neliökilometrin suuruiselle luonnonsuojelualueelle.

 

Suomuurain, suopursu, suovilla ja karhunmarja samassa kuvassa.

Alueella on lähes 50 km vaellusreittejä, Kurjen Kierros. Itse luonnonsuojelualueen reitti on 13 km pitkä. Sitä suosittelen alkajaisiksi!

Heinäkuun puolivälin retkelläni vain muutama suomuurain, lakka oli kypsynyt keltaiseksi, punaisia muuraimia oli runsaasti mättäillä.

 

 

Pitkospuita tallustaessani, ja välillä toiveikkaasti pysähdellen alueen maakotkan nähdäkseni, minut yllätti pitkospuilla vastaan tullut kyy.

Tuijotimme toisiamme ja pohdimme kummanko tulee väistää. Kyy väisti mutta kun ei suolla piilopaikkoja löytynyt se jäi pitkospolun viereen hyökkäysasennossa odottamaan kulkureittinsä vapautumista.

Mietin että, mitä se täällä keskellä suota tekee. Se ajatteli varmaan minusta samaa. Huomasin sitten, että pitkospoluilla oli runsaasti sisiliskoja. Sammakoita, hiiriä tai myyriä ei suolla ollut joten kyyn ravinto taisi koostua liskoista.

Kyy olisi halunnut kulkea rauhassa pitkospuita. Se ei pitänyt väistämisestä, johon sen pakotin.

Lintuja olí niukasti näkyvissä. Liron varoitusäänet kuulin. Suolla pesivät kurjet olivat vaiti ja piilossa poikasineen. Yllättäen näin näreissä haarapääskyjä. Levanevalla pesivää kaakkuria en onnistunut nyt näkemään.

Alueella vuosittain havaittaviin karhuun, sutten tai ilvekseen ei ollut kunnia tutustua nytkään.

Vaasasta Levanevalle pääsee joko 3-tietä tai 8-tietä. Laihian jälkeen käännytään Jurvan tielle 3-tieltä tai sitten Långåminnen jälkeen Myötäsentietä Jurvan suuntaan. Suosittelen jälkimmäistä.

Kyy ei halunnut poistua pitkospuilta, jossa se saalisti sisiliskoja.

Luontoon.fi -sivulta lainattua:

Monimuotoinen suomaisema

Levanevan luonnonsuojelualue muodostuu kolmesta laajasta suosta: Levaneva, Vähä Levaneva ja Kuuttoneva. Suurin osa suokokonaisuudesta kuuluu Länsi-Suomelle tyypillisiin kilpikeitaisiin, joilla suon keskiosat turvekermeineen nousevat suon reunoja korkeammalle. Tällainen suo on karu, koska se saa ravinteita vain ilmasta ja sateen mukana. Itäosassa sijaitsevalla Kuuttonevalla on aapamaisia piirteitä, sillä suon keskiosa on reunaosia alempana. Suon keskiosaan virtaavat vedet tuovat mukanaan ravinteita, joten suo on kilpikeidasta rehevämpi. Levanevan, Vähä Levanevan ja Kuuttonevan keskiosissa on melko runsaasti allikoita eli pieniä suolampia. Suotyypiltään suot ovat pääosin karuja rämeitä ja nevoja, mutta Kuuttonevalla on myös ravinteisempiä suotyyppejä.

Soiden lisäksi luonnonsuojelualueella on pieniä mäntyvaltaisia kangassaarekkeita sekä yhtenäisempiä metsäalueita. Metsät ovat paikoin melko nuoria, mutta suon laidoilla ja metsäsaarekkeissa on jo varttuneempaakin havupuusekametsää. Suon laitoja on aikanaan ojitettu, mutta ojat ovat jo lähes umpeen kasvaneita, ja ne eivät ole pysyvästi heikentäneet Levanevan luontoarvoja.

Levanevan maisemaa luonnehtii laaja, lähes rannattomalta vaikuttava suolakeus. Mosaiikkimaisen suokokonaisuuden hyvin säilynyt erämaisuus ja runsas lajisto tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet retkeilyyn ja luonnon tarkkailuun. Retkeilijä voi tutustua alueeseen Kurjen kierroksella, joka kulkee Levanevan eteläosien halki, tai kiipeämällä luontotorniin josta aukeaa hienot näkymät suolle. Reitin varrella voi yöpyä Särkisen vanhaan pihapiiriin 
pystytetyssä aitassa.

Levanevan luonnonsuojelualue kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja on Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan suurin soidensuojelualue. Alue muodostuu useista erilaisista keidassuolle tyypillisistä rakenteista, jotka edustavat Rannikko-Suomen kermikeitaiden luontoa parhaimmillaan. Alueen erilaisista suoyhdistelmäalueista johtuen lajisto on kokonaisuudessaan hyvin monipuolinen. Laajuutensa ja sijaintinsa vuoksi alue on säästynyt pellonraivaukselta ja metsäojitukselta. Tämän ansiosta suo on säilynyt lähes koskemattomana tähän päivään asti.

Categories: Laihia, Luonto Vaasa Merenkurkku, Uncategorized | Jätä kommentti

Merikotkan pesäpuun kaato taas Merenkurkussa

(Alimpana Vasabladetin jutut asiasta 26.6.2012)

(Päivitys: Poliisi tutki asian ja uskoi maanomistajaa…eli tulkitsi puun tuulen kaatamaksi.)

Korsnäsissa, Blaxnäsin  kylän pohjoispuolella, lähellä Närpiön rajaa, on kaadettu merikotkan pesäpuu viime talven/kevään aikana.

Kesällä  2011 löytyi paikallisen vihjeen perusteella uusi merikotkan pesä. Pesä oli yksinäisessä suuressa männyssä hakkuuaukealla.

Pesäpuu aukealla. Pesässä yksi poikanen, joka rengastettiin 2011 kesäkuussa. Nyt puuta ei enää ole.

Puu oli jätetty lain vaatimalla tavalla pystyyn ja 14.6.2011 WWF:n merikotkatyöryhmän pj. Juhani Koivusaari rengasti pesäpoikasen ja kiinnitti puuhun Ympäristöministeriön alumiinisen suojelumerkin huopanauloilla.

Tänä kesänä kun rengastusryhmä (olin mukana itsekin) merkitsemään poikasia oli vain kanto jäljellä

ja pesärytö maassa! Kannosta päätellen puu on sahattu puun pystyssä ollessa. Kanto on edelleen tukevasti maassa.  WWF:n merikotkatyöryhmän pj. Juhani Koivusaari ja biologi Ismo Nuuja dokumentoivat tapahtuman valokuvin.

Tässä pesäpuu kolmena tukkina. Ei ole tuuli katkaissut…

Suuren männyn runko löytyi kolmena tukkina UPM:n ostamasta metsäautotien varrella olevasta puupinosta. Osa revitystä suojelumerkistä oli tallella. Sahausjälki  on identtinen verrattuna kantoon. Kaadettu pesäpuu oli sahattu kuten pystyssä oleva puu sahataan, kahdella leikkuulla. Kaatunut puu sahataan kerralla poikki. Myös kanto oli tukevasti paikallaan. Tuulenkaato irrottaa juuristoa, ellei puu katkea. Ja tämän puun runko siis löytyi ehjänä. Ei siis tuulenkaato.

Asiasta ilmoitettu ELY-keskukseen. Tarkastaja Matti Kyröläinen on tehnyt  Pohjanmaan poliisille tutkintapyynnön.

Palanen suojelumerkkiä oli repimisestä huolimatta jäänyt huopanaulan alle todisteeksi, että kyseessä oli merikotkan pesäpuu.

Mahdollinen motiivi pesäpuiden yllättäville kaadoille: Pohjanmaan maakuntakaavassa on esitetty tuulivoima-alueita. Blaxnäs-Korsnäs ja Bergö  ovat potentiaalisia tuulivoima-alueita maakuntaselvityksessä. Tuulivoimalaa ei kuitenkaan voida rakentaa lähelle merikotkan pesäpuuta. Ei tuulivoimalaa > ei korvauksia maanomistajalle tuulivoimalasta (on arveltu maanomistajan saavan jopa 6000€ vuodessa korvausta tuulivoimalasta…).

Rannikon alkuperäisväestö, varsinkaan kalastajat,  ei pidä merimetsoista eikä  hylkeistä. Merikotka on kuinkin molempien lajien kasvun lähes ainoa luonnollinen  rajoittaja. Merikotkat käyttävät ravinnokseen merimetson poikasia ja hylkeiden kuutteja. Voisi siis kuvitella, että rannikon ihmiset pitäisivät merikotkia ystävinään. Merikotkat syövät pääasiassa säyneitä, haukia, särkiä ja ennen kaikkea lokinpoikasia. Ehkä ennen pitkää merikotkan vainoajat saavat oman kyläyhteisönsä vihat päälleen?

Tapio Osala


Asiaan liittyvää lainsäädäntöä:

Luonnosuojelulaki:

39 §

Rauhoitussäännökset

Tässä löytyneen tukin tyven mittaus ja sahausjäljet.

Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden:

1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen;

2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja

3) tahallinen häiritseminen,

erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.

—-

58 §

Rangaistukset

Tässä kannon identtinen sahausjälki ja mitta.

Rangaistus vastoin tätä lakia tehdystä ympäristön turmelemisesta tai luonnonsuojelurikoksesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–5 §:ssä.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) rikkoo tässä laissa olevaa tai sen nojalla luonnon suojelemiseksi annettua säännöstä tai määräystä taikka ostaa tai ottaa vastaan jotakin, mikä on saatu sellaista säännöstä tai määräystä rikkomalla,

….

on tuomittava, jollei teko ole luonnonsuojelurikoksena rangaistava, luonnonsuojelurikkomuksesta sakkoon.

Luonnonsuojelurikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta hävittää oikeudettomasti luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen eläinlajien yksilöiden lisääntymis- tai levähdyspaikkaa taikka sitä heikentää. (24.6.2004/553)

Rikoslaki

48 luku (21.4.1995/578)

Ympäristörikoksista

5 § (21.4.1995/578)

Luonnonsuojelurikos

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpiderajoituksen alaisen tai toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen,

2) luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti erottaa ympäristöstään taikka tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta kohteen taikka myy, luovuttaa, ostaa tai ottaa vastaan kohteen, joka on mainitulla tavalla erotettu ympäristöstään, tuotu maahan tai viety maasta taikka

3) luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 vastaisesti tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen ilman asetuksessa tarkoitettua lupaa tai todistusta taikka vastoin luvan tai todistuksen ehtoja, taikka ostaa, tarjoutuu ostamaan, hankkii kaupallisiin tarkoituksiin, esittelee julkisesti kaupallisessa tarkoituksessa, käyttää taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, myy, pitää hallussa myyntitarkoituksessa, tarjoaa tai kuljettaa myytäväksi mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen,

on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Rauhoitettu laji

Merikotka on Suomessa rauhoitettu. Sen tahallinen häiritseminen on kiellettyä, erityisesti lisääntymisaikana ja muutonaikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Myös linnun pesälle kiipeäminen, linnun valokuvaaminen pesältä tai sen poikasten rengastus saattavat olla häirintää, joka edellyttää alueellisen ympäristökeskuksen luvan.

Lisäksi merikotkan säännöllisessä käytössä oleva pesäpuu on rauhoitettu. Tämän katsotaan tarkoittavan kaikkia puussa olevia kotkan rakentamia pesiä, sillä merikotkalla on tapana pesiä vuorotellen eri vaihtopesissä.

Ympäristöministeriö on määritellyt merikotkalle hinnan, jonka linnun kuoleman aiheuttanut henkilö voidaan tuomita maksamaan valtiolle vahingonkorvauksena. Merikotkan ohjeellinen arvo on 7432 €. ( Asutun pesäpuun ja siinä olevan munan tuhoamiselle en tiedä ”hintaa”. Tällainen tapaushan oli Trutörenin pesäpuun kaato kun rikkinäinen munakin löytyi. Mikä on kaadetun pesäpuun rahallinen ”hinta”? – En tiedä.)

http://wwf.fi/maapallomme/uhanalaiset/kotimaiset/merikotka/

Vasabladet/Mayvor Stagnäs kirjoittaa asiasta 26.6.2012:

Fyra misstänkta brott mot havsörnar

På tre orter har träd med havsörnsbon sågats omkull. Dessutom har en ruvande havsörn hittats skjuten under sitt boträd. Alla fyra misstänkta brott har upptäckts i maj.

På ett kalhygge i norra (po. södra – Tapion huom.)Korsnäs stod en ensam fura med ett havsörnsbo i somras. Juhani Koivusaari, ordförande för Världsnaturfondens havsörnsgrupp, hade då ringmärkt en unge. När han kom för att ringmärka nya ungar i maj var vara stubben kvar.

Tallen hittade han i form av tre stockar i en virkeshög några kilometer längre bort längs en skogsbilväg.

Markägaren säger att trädet blåste omkull i stormen på julannandagen. Skogsbolagets vikresuppköpare har ingen aning om hur stockarna hamnat i virkeshögen.

Koivusaari misstänker starkt att trädet sågats omkull. Polisen utreder saken.

I Iskmo, Korsholm har Koivusaari hittat en skjuten havsörn under sitt boträd. Dödsorsaken utreds.

På Rönnskär i Korsholm och på Trutören i Bergö har träd med havsörnsbon fällts.

På sidan 2.:

Träd med havsörnsbo borta

Vem eller vad  fällde trädet? NTM-centralen misstänker naturskyddsbrott och ber polisen utreda orsaken.

En stor tall med ett havsörnsbo har huggits i tre delar. Miljöcentralen misstänker att trädet har huggits ner och begärt att polisen utreder händelsen. Markägaren hävdar att trädet blåst omkull.

Juhani Koivusaari, ordförande för WWF:s havsörnsgrupp, och Ismo Nuuja, biolog och filosofie licentiat vid Jyväskylä universitet, blev minst sagt snopna när de kom för att ringmärka havsörnsungar och trädet med boet var borta.

De fann endast en stubb där furan med örnnästet hade stått.

Ett år tidigare hade Koivussari ringmärkt en havsörnsunge där och satt ett skyddsmärke på trädstammen. De befann sig på ett kalhygge i norra Blaxnäs i Korsnäs.

När de körde tillbaka längs skogsbilvägen upptäckte de en virkeshög och hittade tallen sågad i tre stockar. På den ena stocken hittade de den ena av fyra filtspikar som de hade använt året innan när de spikade fast skyddsmärket. Kvar fanns endast en liten bit av märket.

Koivusaari är övertygad om att trädet har fällts av en motorsåg.

– Vi såg tydliga märken av en motorsåg på stubben. När ett stående träd fälls sågar man av trädet från två håll för att fälla det. Om trädet blåst omkull sågar man bara från den ena sidan. Vi fann tydliga märken i stubben som visar att trädet stod när det fälldes, säger han.

Koivusaari och Nuuja fotograferade stubben och stockarna och anmälde saken till Närings-, trafik- och miljöcentralen (NTM-centralen).

Överinspektör Matti Kyröläinen på NTM-centralen misstänker brott mot naturskyddslagen och gjorde en anmälan till polisen den 25 maj.

– Jag har sett bilderna av stubben och stockarna och har svårt tro att stormen skulle ha fällt trädet. Polisen får undersöka saken, säger Kyröläinen.

Skogsbolaget UPM-Kymmene har satt sin stämpel på stockarna. Virkesuppköpare Bengt Berg säger att han inte vet någonting om stockarna.

– Någon annan kan ha fört dit dem. Jag har inte tagit emot dem, säger han.

Johan Nynäs, instruktör på Skogsvårdsföreningen Österbotten med ansvar för skogen i Korsnäs säger att tallen har blåst omkull.

– Den blåste omkull i julhelgen. Jag har själv sett den liggande på marken. Markägaren har huggit upp trädet i stockar. Hela rotsystemet har fallit tillbaka in i marken efter att trädet sågats av, säger Nynäs.

Koivusaari tror inte på det.

– I så fall borde det finnas märken av upprivna rätter i marken, men sådana finns inte. Det kollade vi genast, säger Koivusaari.

Den ena av de två markägaren säger att trädet blåste omkull.

– Det föll omkull i stormen på julannandagen. Det har inte varit havsörnar i det trädet på flera år, säger markägaren.

Ord står mot ord. Polisen har kallat parterna till förhör.

Kerstin Erikson på polisen i Sydösterbotten uppskattar att utredningen blir klar i höst. Den ska ge svar på frågan vem eller vad som fällde det stora trädet med ett havsörnsbo.

Koivusaari påpekar att skogsskiftet ingår i ett område som i landskapsplanen är klassat som ett framtida område för fem, sex vindkraftverk.

Ytterligare tre misstänkta brott mot havsörnar

Miljöinspektörer har upptäckt avsågade träd med havsörnsbon på Rönnskär i Korsholm och på Trutören norr om Bergö i Malax. Och funnit en skjuten havsörn i Iskmo, Korsholm.

På Rönnskär i Korsholms skärgård har en björk med ett havsörnsbo sågats omkull. Det är inte första gången som någon har försökt få omkull trädet.

För fem år sedan försökte någon såga av stamen med en handsåg men kom bara halvvägs. Björken stagades upp med rep och örnboet räddades.

I fjol växte två ungar växte upp i boet.

I maj upptäcktes att någon åter en gång gått lös med handsågen på samma trädstam. Den här gången har stammen sågats av men trädet hålls upprätt tack vare repen.

I år har ingen havsörn häckat i trädet.

Närings-, trafik- och miljöcentralen (NTM-centralen) har fått en anmälan om det avsågade trädet och ska be polisen att utreda saken.

I Iskmo, Korsholm har en död havsörn hittats under ett träd med ett örnbo.

Juhani Koivusaari, ordförande för Världsnaturfondens havsörnsgrupp, fann att havsörnens näbb var skadad och misstänker att någon har skjutit fågeln.

– Honan hade en fläck på buken som visar att hon ruvat på ägg. Ett hål på näbben är den enda synliga skadan, säger Koivusaari.

Han har skickat örnen till Eviras laboratorium i Uleåborg för att utreda dödsorsaken.

– Jag är säker på att hon har skjutits med ett gevär. Jag tror att hon fallit handloss och dött av hjärnskakning.

När dödsorsaken fastställts görs en polisanmälan.

Också på Trutören, norr om Bergö i Malax har ett träd med ett havsörnsbo sågats omkull. Under trädet hittades bland annat ett söndrigt havsörnsägg. Det rapporterade Vbl om den 13 juni.

Polisen utreder det som brott mot naturskyddslagen.

—-
Täällä Pohjalaisen, Metsälehden ja Ilkan uutiset asiasta:
Categories: Luonto Vaasa Merenkurkku, Merikotka, Vaasa | Tags: , , , | 1 kommentti

Kaupunginhallitus kyykyttää vuora-asukkaita

Vaasan kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2002 sijoitustoiminnan johtosäännön. Sen mukaan tytäryhtiöiden asuntotarkoituksiin otettujen lainojen takauksista ei peritä takausmaksua. Ajatuksena on pitää oman konserniyhtiön vuokrat mahdollisimman alhaisina. Koy Pikipruukki on omakustanteinen, eli se kattaa kaikki kulunsa vuokrilla eikä sen tarvitse tuottaa voittoa eikä jakaa osinkoa. Takausmaksun periminen korottaisi vuokria.

Vaasan kaupunginhallitus teki juuri säännöstä poikkeavan päätöksen. Kaupungin 100%:sti omistaman Koy Pikipruukin uudiskohteelta Koulukatu 19:ssa olisi peritty takausmaksuna 0,5 %:n vuotuista korkoa 40 vuoden lainasta. Tämä olisi merkinnyt noin 70€ kuukaudessa lisävuokraa kuhunkin asuntoon.

Maaliskuussa kaupunginhallitus esitti toisaalta seinäjokelaisen Lakea Oy:n lainan takausmaksuksi 0%. Tuo esitys ei saanut lainvoimaa eikä myöskään uusittu esityskään 1,0%:n kertamaksusta, ainakaan vielä.

Lakea Oy:n takauspäätöksestä on RKP:n valtuutettu Kaj Skåtar tehnyt valituksen. Koy Pikipruukin hallitus on vetänyt lainatakaushakemuksensa pois koska se saa pankista edullisempaa lainaa ilman kaupungin takausta, kiinteistövakuudella.

Molemmilla yhtiöillä on runsaasti vuokra-asuntoja Vaasassa ja ne kilpailevat keskenään. Tuntuu oudolta, että kaupunginhallitus kohtelee omaa yhtiötään huonommin kuin sen kilpailijaa ja lisäksi vastoin vastoin valtuuston hyväksymiä sääntöjä.

Edullisimmat lainaehdot ja näin halvimmat vuokrat saataisiin jos kaupunki myöntäisi Pikipruukille takauksen ilman takausmaksua. Näin onkin menetelty vuosikymmeniä ja Pikipruukin asunnoissa onkin kohtuulliset vuokrat. Pikipruukki on yli 3000:lla asunnollaan markkinajohtaja ja selvästi suurin vuokranantaja Vaasassa. Toiseksi suurin on seinäjokelainen Lakea Oy.

Miksi vuokra-asumisen kustannuksia halutaan Vaasassa kasvattaa? Miksi oman yhtiön vieraspaikkakuntalaista kilpailijaa suositaan oman kustannuksella?

Toivon kaupunginhallituksen ottavan takauspolitiikkansa uudelleen harkintaan ja ainakin tuovan sijoitustoiminnan johtosäännön uudelleen valtuuston käsiteltäväksi mikäli noin merkittäviä muutoksia halutaan tehdä.

Kaupunki perii muuten Pikipruukille myöntämistä lainoista 4%:n korkoa mikä on mielestäni liian paljon. Aravalainakohteissa pitää olla pieni osuus omistajan myöntämää lainaa.

Kaupunki ei taloudellisesti tue lainkaan Pikipruukkia, vaan sen kaikki kustannukset peritään vuokrissa.

Vaasan yksi vetovoimatekijä voisi olla kohtuuhintaiset vuokra-asunnot. Riskitöntä oman vuokra-asuntoyhtiön tukemista on mielestäni syytä jatkaa edes aikaisemmalla takauskäytännöllä.

Tapio Osala

Categories: Lakea, Pikipruukki, Uncategorized, Vaasa, Vaasa kunnallispolitiikka | Jätä kommentti

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.