Monthly Archives: heinäkuu 2012

Safarilla Pohjanmaalla: Levaneva

Levanevan intutorni, puuvaja ja opastaulu. Laavu puuvajan takana.

Voimakkaan luontoelämyksen kokemiseksi ei tarvitse matkustaa Afrikkaan tai edes kansallispuistoon.

Pohjanmaalta ei varsinaista vanhaa metsää löydy juuri muualta kuin Vaasan Öjenistä.

Valtaosa soistakin on ojitettu ja osa turvetuotantoalueena kuormittamassa herkkiä kalavesiämme.

Yksi suuri helmi löytyy kuitenkin Pohjanmaalta. Laihan Levaneva. Suuri soinen luonnonsuojelualue on osittain myös Jurvan ja Ilmajoen puolella.

Täällä tietoa siitä virallisemmin: www.luontoon.fi/levaneva

Lintutornilla, vain muutama sata metriä P-paikalta on hieno laavu nuotiopaikkoineen. Polttopuut vajassa, vain sytykkeet mukaan ja grillattavaa..

Levanevalla on Metsähallituksen luontopalveluiden hienosti hoidetut retkeilyreitit, lintutorni, laavuja, taukopaikkoja ja nuotiopaikkoja polttopuineen.

Levanevan hiljaisuus mykistää. Keskikesällä siellä on lintujenkin puolesta hiljaista. Kaupunkilaiselle on hiljaisuus outo kokemus. Edes auton äänet eivät kantaudu kaikkialle 33  neliökilometrin suuruiselle luonnonsuojelualueelle.

 

Suomuurain, suopursu, suovilla ja karhunmarja samassa kuvassa.

Alueella on lähes 50 km vaellusreittejä, Kurjen Kierros. Itse luonnonsuojelualueen reitti on 13 km pitkä. Sitä suosittelen alkajaisiksi!

Heinäkuun puolivälin retkelläni vain muutama suomuurain, lakka oli kypsynyt keltaiseksi, punaisia muuraimia oli runsaasti mättäillä.

 

 

Pitkospuita tallustaessani, ja välillä toiveikkaasti pysähdellen alueen maakotkan nähdäkseni, minut yllätti pitkospuilla vastaan tullut kyy.

Tuijotimme toisiamme ja pohdimme kummanko tulee väistää. Kyy väisti mutta kun ei suolla piilopaikkoja löytynyt se jäi pitkospolun viereen hyökkäysasennossa odottamaan kulkureittinsä vapautumista.

Mietin että, mitä se täällä keskellä suota tekee. Se ajatteli varmaan minusta samaa. Huomasin sitten, että pitkospoluilla oli runsaasti sisiliskoja. Sammakoita, hiiriä tai myyriä ei suolla ollut joten kyyn ravinto taisi koostua liskoista.

Kyy olisi halunnut kulkea rauhassa pitkospuita. Se ei pitänyt väistämisestä, johon sen pakotin.

Lintuja olí niukasti näkyvissä. Liron varoitusäänet kuulin. Suolla pesivät kurjet olivat vaiti ja piilossa poikasineen. Yllättäen näin näreissä haarapääskyjä. Levanevalla pesivää kaakkuria en onnistunut nyt näkemään.

Alueella vuosittain havaittaviin karhuun, sutten tai ilvekseen ei ollut kunnia tutustua nytkään.

Vaasasta Levanevalle pääsee joko 3-tietä tai 8-tietä. Laihian jälkeen käännytään Jurvan tielle 3-tieltä tai sitten Långåminnen jälkeen Myötäsentietä Jurvan suuntaan. Suosittelen jälkimmäistä.

Kyy ei halunnut poistua pitkospuilta, jossa se saalisti sisiliskoja.

Luontoon.fi -sivulta lainattua:

Monimuotoinen suomaisema

Levanevan luonnonsuojelualue muodostuu kolmesta laajasta suosta: Levaneva, Vähä Levaneva ja Kuuttoneva. Suurin osa suokokonaisuudesta kuuluu Länsi-Suomelle tyypillisiin kilpikeitaisiin, joilla suon keskiosat turvekermeineen nousevat suon reunoja korkeammalle. Tällainen suo on karu, koska se saa ravinteita vain ilmasta ja sateen mukana. Itäosassa sijaitsevalla Kuuttonevalla on aapamaisia piirteitä, sillä suon keskiosa on reunaosia alempana. Suon keskiosaan virtaavat vedet tuovat mukanaan ravinteita, joten suo on kilpikeidasta rehevämpi. Levanevan, Vähä Levanevan ja Kuuttonevan keskiosissa on melko runsaasti allikoita eli pieniä suolampia. Suotyypiltään suot ovat pääosin karuja rämeitä ja nevoja, mutta Kuuttonevalla on myös ravinteisempiä suotyyppejä.

Soiden lisäksi luonnonsuojelualueella on pieniä mäntyvaltaisia kangassaarekkeita sekä yhtenäisempiä metsäalueita. Metsät ovat paikoin melko nuoria, mutta suon laidoilla ja metsäsaarekkeissa on jo varttuneempaakin havupuusekametsää. Suon laitoja on aikanaan ojitettu, mutta ojat ovat jo lähes umpeen kasvaneita, ja ne eivät ole pysyvästi heikentäneet Levanevan luontoarvoja.

Levanevan maisemaa luonnehtii laaja, lähes rannattomalta vaikuttava suolakeus. Mosaiikkimaisen suokokonaisuuden hyvin säilynyt erämaisuus ja runsas lajisto tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet retkeilyyn ja luonnon tarkkailuun. Retkeilijä voi tutustua alueeseen Kurjen kierroksella, joka kulkee Levanevan eteläosien halki, tai kiipeämällä luontotorniin josta aukeaa hienot näkymät suolle. Reitin varrella voi yöpyä Särkisen vanhaan pihapiiriin 
pystytetyssä aitassa.

Levanevan luonnonsuojelualue kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja on Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan suurin soidensuojelualue. Alue muodostuu useista erilaisista keidassuolle tyypillisistä rakenteista, jotka edustavat Rannikko-Suomen kermikeitaiden luontoa parhaimmillaan. Alueen erilaisista suoyhdistelmäalueista johtuen lajisto on kokonaisuudessaan hyvin monipuolinen. Laajuutensa ja sijaintinsa vuoksi alue on säästynyt pellonraivaukselta ja metsäojitukselta. Tämän ansiosta suo on säilynyt lähes koskemattomana tähän päivään asti.

Categories: Laihia, Luonto Vaasa Merenkurkku, Uncategorized | Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.