Kaupunginhallitus kyykyttää vuora-asukkaita

Vaasan kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2002 sijoitustoiminnan johtosäännön. Sen mukaan tytäryhtiöiden asuntotarkoituksiin otettujen lainojen takauksista ei peritä takausmaksua. Ajatuksena on pitää oman konserniyhtiön vuokrat mahdollisimman alhaisina. Koy Pikipruukki on omakustanteinen, eli se kattaa kaikki kulunsa vuokrilla eikä sen tarvitse tuottaa voittoa eikä jakaa osinkoa. Takausmaksun periminen korottaisi vuokria.

Vaasan kaupunginhallitus teki juuri säännöstä poikkeavan päätöksen. Kaupungin 100%:sti omistaman Koy Pikipruukin uudiskohteelta Koulukatu 19:ssa olisi peritty takausmaksuna 0,5 %:n vuotuista korkoa 40 vuoden lainasta. Tämä olisi merkinnyt noin 70€ kuukaudessa lisävuokraa kuhunkin asuntoon.

Maaliskuussa kaupunginhallitus esitti toisaalta seinäjokelaisen Lakea Oy:n lainan takausmaksuksi 0%. Tuo esitys ei saanut lainvoimaa eikä myöskään uusittu esityskään 1,0%:n kertamaksusta, ainakaan vielä.

Lakea Oy:n takauspäätöksestä on RKP:n valtuutettu Kaj Skåtar tehnyt valituksen. Koy Pikipruukin hallitus on vetänyt lainatakaushakemuksensa pois koska se saa pankista edullisempaa lainaa ilman kaupungin takausta, kiinteistövakuudella.

Molemmilla yhtiöillä on runsaasti vuokra-asuntoja Vaasassa ja ne kilpailevat keskenään. Tuntuu oudolta, että kaupunginhallitus kohtelee omaa yhtiötään huonommin kuin sen kilpailijaa ja lisäksi vastoin vastoin valtuuston hyväksymiä sääntöjä.

Edullisimmat lainaehdot ja näin halvimmat vuokrat saataisiin jos kaupunki myöntäisi Pikipruukille takauksen ilman takausmaksua. Näin onkin menetelty vuosikymmeniä ja Pikipruukin asunnoissa onkin kohtuulliset vuokrat. Pikipruukki on yli 3000:lla asunnollaan markkinajohtaja ja selvästi suurin vuokranantaja Vaasassa. Toiseksi suurin on seinäjokelainen Lakea Oy.

Miksi vuokra-asumisen kustannuksia halutaan Vaasassa kasvattaa? Miksi oman yhtiön vieraspaikkakuntalaista kilpailijaa suositaan oman kustannuksella?

Toivon kaupunginhallituksen ottavan takauspolitiikkansa uudelleen harkintaan ja ainakin tuovan sijoitustoiminnan johtosäännön uudelleen valtuuston käsiteltäväksi mikäli noin merkittäviä muutoksia halutaan tehdä.

Kaupunki perii muuten Pikipruukille myöntämistä lainoista 4%:n korkoa mikä on mielestäni liian paljon. Aravalainakohteissa pitää olla pieni osuus omistajan myöntämää lainaa.

Kaupunki ei taloudellisesti tue lainkaan Pikipruukkia, vaan sen kaikki kustannukset peritään vuokrissa.

Vaasan yksi vetovoimatekijä voisi olla kohtuuhintaiset vuokra-asunnot. Riskitöntä oman vuokra-asuntoyhtiön tukemista on mielestäni syytä jatkaa edes aikaisemmalla takauskäytännöllä.

Tapio Osala

Pohjanmaan YH-rakennuttajan seikkailut

Pohjanmaan YH-Rakennuttaja Oy (PYH) oli hyödyllinen yhtiö omistajakaupungeilleen ja 80-  ja 90-luvuilla. Se rakennutti tuhansia vuokra-asuntoja kanavoiden edullisia ARAVA-lainoja Kokkolaan, Seinäjoelle ja Vaasaan. Kaupungit jakelivat sille tontteja, takaisivat lainoja ja se pystyi näin kilpailuttamatta rakentamaan vuokrakerrostaloja omistajakaupungeilleen. Kun talo oli valmis, se siirtyi aina sijaintikaupungin omistukseen.

Kaupunkien uusien vuokratalojen rakennuttaminen hiipui 90-luvulla. PYHillä oli työntekijöitä ja toiminta uhkasi loppua. Olipa esimiestasolla oli erään kaupunginjohtajan vaimokin. Kaikilla joskus perustetuilla organisaatioilla on taipumus yrittää pysyä hengissä vaikka sitä ei alkuperäiseen tarkoitukseen enää tarvittaisikaan. Niin tässäkin tapauksessa.

Yhtiön hallituksessa oli vain omistajakaupunkien kaupunginjohtajia.  Tieto yhtiöstä pysyi pienessä piirissä. Kaupunginjohtajat osallistuivat innolla matkoille, jossa perehdyttiin eurooppalaiseen asumiseen. Puuhastelun uhatessa hiipua, päätti yhtiö laajentaa toimialaansa. Vaivihkaa, siis omistajatahojen luottamuselimille kertomatta, se eräässä yhtiökokouksessa muutti yhtiöjärjestystä niin, että yhtiö pystyi myös omistamaan vuokra-asuntoja. Näin se alkoi kilpailla omistajakaupunkien omien vuokra-asuntoyhtiöiden kanssa niiden kotimarkkinoilla. Tästä yhtiöjärjestyksen muutoksesta, eli toimialan muutoksesta ei löydy dokumentteja esim. Vaasan kaupunginarkistosta.

Vaasassakin ajoittain on ollut sen omalla asuntoyhtiöllä käyttöasteongelmia. Olisi ollut avoimen keskustelun paikka, kuinka paljon vaikeutamme oman yhtiömme asioita ihan omilla toimenpiteillä. STyhjäkäytöstähän aiheutuu taloudellisia menetyksiä, jos ei nyt suoraan ja heti omistajalle niin ainakin sen asunnoissa asuville, noin 8000:lle vaasalaiselle kohonneina vuokrina.

PYHin hallitus perusti vaivihkaa tytäryhtiöitä ja ja jopa tytäryhtiön tytäryhtiön, jonka hallituksessa ei enää ollut yhtään omistajatahon edustajaakaan. Syntyi neljän osakeyhtiön rypäs, jonka valvonta omistajatahoille oli tehty vaikeaksi.

Yhtiö alkoi näiden tytäryhtiöiden kautta kaiken kukkuraksi kilpailla avoimilla asuntomarkkinoilla paikallisten ja valtakunnallisten rakennusliikkeiden ja grynderien kanssa. Yhtiö siis nykyään rakennuttaa asuntoja myyntiin kenen tahansa ostettavaksi, eli siis gryndaa. Vaasassa on juuri esim. menossa kerrostalohankkeet Vapaudentiellä ja Teirinkadulla.

Onko mahdollista, että kuntien omistama ja siis verovaroin tuettu yritys kilpailee EU:ssa vapailla markkinoilla? No, on se, ainakin Pohjanmaalla!

Minulla ei ole mitään tervettä kilpailua vastaan mutta yritysmaailmassa on perin outoa, että omistajataho suosii ja tukee taloudellisesti omia kilpailijoitaan. Asuntomarkkinat ovat hyvin riskialtista liiketoimintaa. Vaasassa suuri rakennusliike KE Nymankin meni konkurssiin vaikka sillä oli enemmän omaisuutta kuin velkoja. Niin kaatui vanha Rakennusliike Aarne Hakorantakin.

Minusta on hyvin outoa, että kuntien rahoittama ja omistama yhtiö häärää grynderinä. Ainakaan Vaasan pidä olla siinä osallisena, eikä riskirahoittajana, koska yhtiön kotipaikka ja toimitilat sijatsevat Seinäjoella. En usko yhtiön nykyisen liiketoiminnan kuuluvan edes kunnan toimialaan.

Pohjanmaan YH-rakennuttaja Oy:n emoyhtiö on ”yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhtiö”, joka muutti nimensä hetki sitten Lakea Oy:ksi. Lakea-nimi esiintyy myös sen kolmessa tytäryhtiössä.

Lakea Kiinteistöt Oy:ltä valmistui kaksi kerrostaloa Vaasan Suvilahteen vuosi-kaksi sitten. Se haki kohteita aloitettaessa kaupungin omavelkaista takausta lainoihin mutta valtuuston myönteinen päätös ei ole saanut lainvoimaa valitukseni takia. Vaasan Hallinto-oikeus hylkäsi valitukseni mutta Korkein Hallinto-Oikeus hyväksyi valitukseni (vasta 27.12.2012)  kumoten valtuuston ja hallinto-oikeuden päätökset.

Pari vuotta talon valmistumisen jälkeen haki Lakea Oy uudestaan omavelkaista takausta Vaasalta tytäryhtiönsä omistamien talojen lainoille. Sinänsä hieman outoa hakea takausta toisen yhtiön lainoille, jotka koskevat taloja, joka ovat asuttuja ja valmiita. Ja joiden edellinen takauspäätös oli valituksen alaisena.  Valtuusto ei ensiksi uutta takausta 20.2.2012 hyväksynyt vaan palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. Valtuustokäsittelyssä ex-pankinjohtaja Kaj Skåtar epäili lainojen olevan emoyhtiön likviditeettilainoja. Myöhemmin valtuusto kuitenkin takauksen äänestyksen jälkeen hyväksyi ja siitä teki Skåtar valituksen Vaasan Hallinto-oikeuteen. Saapa nähdä kestääkö tämänkin valituksen käsittely yli neljä vuotta, kuten omani kesti.

Tapio Osala, vihr

Vaasa

(kirjoitin aiheesta aikaisemmin täällä)