Luonto Savo

Sääksen pelastukset 2019

Teksti ja osa kuvista: Tapio Osala

Heinäkuun kymmenentenä kävimme assistenttini Antero Tiilikaisen kanssa veneellä Nilakalla Keiteleellä rengastamassa parikymmentä sääksenpoikasta.

Heinäkuun lopulla olivat jo ensimmäiset poikaset lentokykyisiä. Tiistaina 30.7 oli Nilakalla kova keli, satoi, oli kylmä ja kova pohjoistuuli. Yksi juuri lentoa opetteleva poikanen oli harhautunut järveselän yli pesältään etelään kymmenen kilometrin päähän, Hamulanniemeen, Jukka Nuutisen talon ulkorakennuksen katolle. Poikanen oli kylmissään ja uupunut.

dig

Uupunut sääksi. (Kuva Jukka Nuutinen)

Jukka Nuutinen soitti Keiteleen pelastuslaitokselle ja sieltä yksikön johtaja Juha Leskinen kävi pyydystämässä sääksenpojan. Lintu antoi ottaa itsensä kiinni, ilman haavia, yrittämättä edes paeta.

Lintu toimitettiin pielaveteläisen Jorma Jäntin hoteisiin. Jorma on aiemminkin tallissaan hoitanut loukkaantuneita lintuja.

Koska linnulla oli metallirengas jalassaan, Rengastustoimistosta selvisi, että lintu oli minun rengastama. Jorma otti yhteyttä minuun.  Päätimme että hän ruokkisi sitä pari päivää ja tulisin sitten paikalle tutkimaan sen lentokuntoa ja mahdollista vapautusta.

Perjantaina 2.8. menin Jorman luokse. Sääksi vaikutti erittäin ärhäkältä, kala oli sille hyvin maistunut.

lukurenkaat

Sain rengastajakollega Ari Lyytikäiseltä lisää sääksen lukurenkaita.Tämä sääksi sai PLS-tunnuksen*.

Laitoin samalla linnulle myös keltaisen lukurenkaan, jotka välillä pääsivät loppumaan eli en varsinaisessa rengastuksessa pannut linnulle kuin metallirenkaan.

sääksen-pelasus1

Sääksi oli hyvässä kunnossa Jorman tallissa.

Päätimme vapauttaa sen pesän tuntumaan.

Otin yhteyden Keiteleen pelastulaitaiksen palomestariin Teemu Tenhuseen kysyen josko he voisivat tulla veneellään mukaan palauttamaan sääkseä luontoon. Teemulle se sopi hyvin ja mukaan lähti myös Juha Leskinen.

Jorma veneessä

Jorma Jäntti ja laatikossa vapautettava sääksi. Venettä ohjaa Teemu Tenhunen.

Ajelimme pelastuslaitoksen veneellä samalle saarelle, jossa oli sääksen kotipesä. Molemmat emot tervehtivät tuloamme. Nousimme maihin ja pesän tuntumassa sääksen sijaisvanhempi Jorma Jäntti vapautti sääksen.

jorma -jaa sääksi

Jorma Jäntti ja sääksi juuri ennen vapautusta

Hienosti lentäen se laskeutui maahan ihmettelemään. Emot kutsuivat sitä taivaalla. Poistuimme vikkelästi.

Tehtävä hoidettu.

  • LUKURENKAISTA: yksi lukurenkaalla varustamani sääksi on havaittu voimissaan Etelä-Afrikassa, toinen Angolassa.

PELASTUS NRO 2

Heinäkuun kahdeksantena kävimme Antero Tiilikaisen kanssa eräällä Pohjois-Savolaisella sääksen suopesällä. Pesä oli aikaisemmin ollut varsin tuottoisa mutta nyt kun kiipesin pesälle siellä oli vain yksi poikanen.

Pesä oli nitkahtanut eli oli kallellaan ja alareunassa ei ollut sääksen pesälle tyypillistä oksista koottua turva-aitaa. Pyysin Anteroa tutkimaan pesän alustaa, josko sieltä löytyisi muna tai raato…

pel2

Pesä 4/8-19. Oikealla isompi poikanen, pieni ei erotu vasemmalla. Emot ovat itse vielä kohentaneet pesää. Huonossa latvassa pesä on.

Täällä on elävä poikanen, huutaa Antero!

Poikanen oli ihan terve ja hyvässä kunnossa mutta kovin pieni, vain 550 grammaa, verrattuna pesäpoikaseen, joka oli1200 grammaa.  Nostin poikasen pesälle ja korjasin pesää rakentamalla turva-aidan, ettei pienokainen uudestaan putoaisi.

Yleensä näin pienet poikaset, jolla kovasti suurempia sisaruksia, eivät selviä lentoon.

Kävimme Outin kanssa elokuun neljäntenä metsän suojasta kaukoputkella tarkastamassa olisiko kuitenkin pikkuinen selvinnyt. OLI!

Isompi oli juuri lähdössä jo lentoon, pienempi saisi vielä kasvaa pari viikkoa mutta hyvältä näytti.

 

Categories: Luonto Savo | Jätä kommentti

Kaksi kalastajaa – sääksi ja Jorkki

Teksti ja kuvat: Tapio Osala       Kuopion Jännevirralla kesinä 2019 ja 2020

Tässä selostettu video 13/8 2019

Tässä video tapahtumasta.

Tässä video kun Jorken kalaa naaras syöttää poikasille pesällä.

VIDEO POIKASEN LENTOHARJOTUKSESTA

Savolainen ammattikalastaja Jorma “Jorkki” Miettinen on viime kesästä (2018) asti antanut Kuopion Juurusvedellä pesivälle sääksiperheelle, verkoiltaan palatessaan, lahjakaloja.

jorkke-lähestyy

Jorkki saapuu kohti pesää

lennossa-pieni

Jorkki heittää lahnan sääkselle, lahna ilmassa.

Hyvin ovat sääkset oppineet Jorken tuntemaan. Kun Jorkki lähestyy veneellään pesää, nousee naaras pesältä kohtaamaan Jorken venettä.  Normaalisti kuuluu ruoan hankinta pelkästään sääksikoiraalle.

kalan nappaus-vedestä

Sääksi nappaa Jorkin antaman kalan

kala-juuri nostettu-hyvä

Lahjakalan kuljetusta

jorkke-naaras-lahna-hyvä2

Jorkki katsoo kun sääksi lähtee antamansa kalan kanssa kohti pesää

Normaalisti kuuluu ruoan hankinta pelkästään sääksikoiraalle.

-Jorkki on kymmeniä vuosia kalastanut Juurusvedellä ja on suuri luonnon ystävä ja hyvä tuttavani. Häneltä ostan kalani kun en itse ole verkkoja vedessä käyttänyt.

naaras-ja-lahna CROP

Lahnan toinen ja viimeinen lento

Juurusveden sääksikanta on roimasti kasvanut. Viisi vuotta sitten oli vain yksi pesivä pari, tänä kesänä peräti seitsemän onnistunutta pesintää.

-Tarkastamissani noin neljässäkymmenessä sääksenpesässä Pohjois-Savossa meni tänä kesä muutenkin ennätyksellisen hyvin. Poikasia oli onnistunutta pesintää kohden keskimäärin lähes kaksi ja puoli kun viime vuonna luku jäi kahteen.

-Olen ollut rakentamassa yhdessä Jänneniemen naapurin, Antero Tiilikaisen, kanssa Juurusvedelle viittä tekopesää.

naaras-tuo-hyvä

Pesälle lahjakalan kanssa!

Sääkselle sopivia pesäpuita on niukasti ja niiden itse rakentamat pesät usein putoilevat puusta myrskyillä. Tekopesät pysyvät puissa paremmin ja sääkset hyväksyvät ne usein kun paikka on valittu sopivasti.

-Tuo pesä mitä Jorkki ruokkii, on tekopesä, jonka rakensimme ensimmäiseksi, neljä vuotta sitten. Toissa vuonna nuori sääksipari asettui taloksi ja harjoitteli pesintää. Viime vuonna oli ensimmäinen varsinainen pesintä: yksi poikanen kuoriutui kahdesta munasta. Tänä vuonna (2019) kolme poikasta, jotka (13.8.2019) jo toista viikkoa lentelevät pesän lähistöllä. Ruokailu tapahtuu vielä pesällä, välillä emon ruokkiessa, välillä poikasten itse repiessä kalaa suuhunsa.

kala-oksalle2

Kala tulossa pesälle, poikaset odottavat jo makupalaa (katso VIDEO täältä )

Sääkset muuttavat talveksi Afrikkaan. Ensiksi muutolle lähtee naaras, elokuun puolen välin jälkeen. Seuraavaksi lähtee koiras, jahka on saanut opetettua poikaset kalastamaan. Sitten lähtevät poikaset yksitellen. Poikaset eivät palaa Suomeen vielä seuraavana kesä, vasta sitä seuraavana. On arvioitu, että vain puolet poikasista selviytyy takaisin Suomeen.

naaras-pesälle-kala

Nyt lahna perillä pesällä

-Yksi Juurusvedellä rengastamani sääksi tavattiin hyvävointisena Etelä-Afrikassa, toinen Angolassa. Lukurenkaat pystyy havaitsemaan ja lukemaan hyvällä kameralla tai kaukoputkella.

Sääkset ovat pariuskollisia vaikka palaavatkin omaan tahtiin Afrikasta ja elelevät siellä yksinään. Parin päivän sisällä huhtikuun lopulla ne löytävät toisensa vanhalla tutulla pesällä , sikäli mikäli vahinkoa ei ole tapahtunut pitkällä matkalla. Jos vahinko on tapahtunut, eikä toinen saavukaan, löytää sääksi usein uuden kumppanin.

66375576_10156693878839858_9112020551529922560_o

Tapio, sääksi ja lukurengas.

EDIT 2020: Tarkastamillani sääksen pesillä oli tänä vuonna (2020) vain 55 poikasta, vuonna 2019 peräti 74 poikasta.  Vuonna 2018 vain 30.  Päivö-Myrsky 30.6.2020  tuhosi monta hyvin alkanutta pesintää. VIDEO POIKASEN LENTOHARJOTUKSESTA

Categories: Luonto Savo | 2 kommenttia

Hurahdin lintujen rengastajaksi

Lintujen rengastusta on harjoitettu jo vuodesta 1899 lähtien. Se ei ole hupia, eikä sillä aiheuteta haittaa linnuille, ainakaan enempää kuin rengastuksesta saatu hyöty linnuille tuo. Itse asiassa on kyse pesäntarkastuksesta, rengastus on vain sivujuonne, eikä sitä edes aina tehdä.

Meitä rengastajia on Suomessa noin 700, valtaosa on keskittynyt vain muutamaan ”omaan” lajiinsa. Kaikista rengastetuista linnuista kerätään tiedot keskitetysti Rengastustoimistoon, Helsingin yliopiston eläintieteen laitokselle, tarkemmin sanottuna Eläintieteen museolle.

Olen nyt rengastanut lintuja kuutisen vuotta, sitä ennen pari vuotta kokeneen biologiystäväni Pekka Peuran assistenttina. Tässä kävi nyt samoin kuin aloitettuani noin neljännesvuosisata sitten avantouinnin. Miksi en aloittanut aikaisemmin?

No, vielä puuhun jaksan hyvin nousta. Tänä kesänä (2019) olin 30 metriä korkeassa männyssä Pohjois-Savon ensimmäisellä merikotkan pesällä. Hikistä hyötyliikuntaa. Kun samana päivää kiipeää useampaan puuhun ei tarvitse miettiä ”salille” lähtöä.

Rengastan pääasiassa merikotkia, sääksiä ja helmipöllöjä, Pohjanmaalla ja Savossa.

Mikä tuossa harrastuksessa sitten viehättää? Kyse on siis harrastuksesta, josta ei makseta mitään, aiheuttaa vain vähän kuluja.. Siis miksi? No, kun muutenkin olen luontoihminen ja tykkää siellä liikkua, niin nyt on samalla joku järkevä tehtävä, tavoite. Kun luonnossa vain liikkuu sitä ihaillen ja vaikka kuvaten, tuntuu minusta siltä, että silloin luonto on antavana osapuolena ja ihminen ottavana. Kun samalla tekee luontoa hyödyttävää työtä, vaikkapa juuri pesäntarkastusta, maksaa saamastaan hyvän olon tunteesta jotain takaisinkin.

Pesäntarkastukset tuovat tutkijoille tietoa lintujen kantojen vaihteluista. Kun näitä vaihteluita havaitaan, pyritään selvittämään syitä. Ihminen on toimillaan usein syy kantojen romahduksiin ja voimakkaisiin kasvuihin. Merimetsot löysivät rehevöityneen Itämeren runsastuneista kalakannoista ekologisen lokeron. Merikotkat taas olivat Itämereltä kuolemassa 1970-luvulla sukupuuttoon ympäristömyrkkyjen takia.

Ravintoketjun huipulla ovat sekä petolinnut että ihmiset. Merikotkien ja sääksien pääravinto on kala. Kaloissa olevat myrkyt päätyvät myös ihmisiin ja kiitos mm. merikotkan, muun muassa DDT:n käyttö lopetettiin.

Faktaa rengastuksesta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rengastus

Categories: Luonto Savo, Luonto Vaasa Merenkurkku | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.