Merikotka

Merikotkauutisia 3-2013 – vuoden pesintä alkamassa

WWF Suomi Merikotkatyöryhmä 40 vuotta -juhlaseminaari Kasnäsissä.

Kuva

Vaasalainen kotkaperhe. Kuva Eero Murtomäki)

Merikotka on levittäytymässä uusille alueille Suomessa. Satakuntaan, Hämeeseen ja Itä-Suomeenkin. Lapissa on kanta kasvanut. Suomen merikotkakannan 60-80-lukujen sukupuuttouhka on voitettu. Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Vaasan saaristojen merikotkakannat ovat hyvät.

Silti suojelutyötä edelleen tarvitaan. Asenteissa on korjaamista koska petoviha koskettaa myös merikotkaa vaikka siitä ei ihmiselle pitäisi olla mitään haittaa. Ellei nyt  vapaana olevan kissan kaappausta sellaiseksi lasketa.

Itse asiassa on merikotkasta tullut niiden ystävä, jotka eivät merimetsoista pidä. Merikotka on oppimassa tehokkaaksi merimetsokannan rajoittajaksi.

Merikotkan pesäpuita uhkaa myös tuulivoima. Korvausten toivossa tuulivoimaloita odottavat maanomistajat saattavat hävittää merikotkaa mailtaan esim. pesäpuita kaatelemalla.

Juhlaseminaarin muistiinpanoja  2.-3.3.2013: Oulun yliopiston perinnöllisyystutkija Suvi Ponnikas esitteli seminaarissa  aivan uutta tietoa Suomen merikotkien jakautumisesta kahteen erilliseen toisiinsa sekoittumattomiin populaatioihin. Lapin ja Itä-Suomen kotkat muodostavat oman ryhmän ja Pohjanlahden ja Suomenlahden (sekä Etelä-Suomen sisävesien). Norjan runsas merikotkakanta ei sekoitu Suomen kantoihin. Suomen ja Ruotsin merikotkakannat pysyvät myös pääosin erillään vaikka liikkuvatkin toistensa alueilla.

Suuri ongelma kotkien tutkimuksessa on ollut havaintojen tekeminen rengastetuista merikotkista. Missä liikkuvat ja mihin tekevät aikoinaan pesänsä? Tähän ongelmaan on nykytekniikkaa tuonut ja tuomassa apua. Digikameroiden erottelukyky paranee ja sitketä kuvaajat ottavat niin tarkkoja kuvia kotkista että renkaiden tunnukset erottuvat. Suomen ykkönen asiassa on Hannu Vainiopekka. Vaasan seudulla asiaan on paneutunut Roland Lillkåla.

Helsingin Yliopisto on tutkija Heikki Lokin johdolla muodostanut viranomaisille avoimen Haliaeetus-tietokannan, jossa kaavoitus ja metsäviranomaiset saavat tarkat tiedot kotkien reviireistä ja pesäpuista. Näin voidaan tahattomat kotkareviirit ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa (metsänkäsittely, kaavoitus yms.).

Merikotkia on alettu seurata vuodesta 2009 myös satelliittipaikannuksen avulla. Yhdeksälle kotkalle on asetettu pieni radiolähetin selkäreppuun. Lähettimet ovat toimineet hyvin, paitsi pimeimpänä aikana talvella koska lähettimien aurinkokennot eivät tuolloin generoi tarpeeksi sähköä.

Voit seurata kotkiemme liikkeitä > http://www.luomus.fi/elaintiede/merikotkat/ .

Seurantaekspertti on Eläinmuseon tutkija Pertti Saurola.

Aikuisten pesivien kotkien liikkeistä ei ole tähän mennessä juurikaan tietoa. Vuonna 2009 rengastetut neljä kotkaa aloittanevat tänä keväänä pesintäpuuhat. Merikotkaväki odottaa jännityksellä uutta tietoa. Mihinkä Vaasan saariston kotkat asetuvat ja kenen kanssa?

Oulun EVIRA on Marja Iso-Mursun johdolla tutkinut merikotkien lyijypitoisuuksia. Lyijyä on löytynyt mutta ei kovin korkeita pitoisuuksia. Lyijyn epäillään päätyneen kotkiin haulikolla haavoitettujen lintujen syönnistä. Lyijyhaulien käytön vähenemisen vuoksi uskotaan lyijypitoisuuksien olevan laskussa myös kotkissa.

Tuulivoimarakentamisen buumin seuraukset Suomessa askarruttavat merikotkan suojelijoita. On 2 km:n suojavyöhyke riittävät kotkaonnettomuuksien välttämiseksi? Sitä ei vielä tiedetä koska turbiineja on vielä vähän Suomessa. Tero Niinimäki Itä-Suomen Yliopistosta seuraa asiaa tarkasti.

Haahkakannat ovat romahtaneet Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan saaristoissa. Yksi osasyy on merikotkakannan vahvistuminen. Merikotkalle maistuu kovin hyvin haahka. Novian haahkatutkija Mikael Kilpi seuraa asiaa tarkasti.

WWFn merikotkatyöryhmän pitkäaikainen puheenjohtaja Torsten Stjernberg ja niin ikään pitkäaikainen sihteeri Ismo Nuuja jättivät tehtävänsä. Uusi puheenjohtaja on  FT Tutun yliopiston evoluutioekologian dosentti  Toni Laaksonen.

WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder vakuutti WWFn jatkavan merikotkaryhmän työtä.

Tapio Osala

Seminaarin osanottaja ja tuleva merikotkarengastaja

WWF:n tiedote sempasta: http://wwf.fi/jarjesto/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/WWF-n-merikotkatyoryhma-40-vuotta-1710.a

Categories: Luonto Vaasa Merenkurkku, Merikotka, Uncategorized | Jätä kommentti

Tositarina merikotkanpojista

Samoilin Merenkurkun metsässä kevättalvella 2001, Vaasassa. Merikotka liiteli uljaasti taivaalla. Kaunis näky.

Kuva

Kyseiseltä pesältä Eero Murtomäen ottama kuva. Kolme poikasta odottaa emon tuomaa kala-ateriaa.

Metsä oli melko lähellä merenrantaa ja kasvoi komeita petäjiä. Metsäyhtiö olisi varmasti ollut niistä kiinnostunut. Mietin, että tässähän vasta olisi oiva pesän paikka kotkalle. Sopivia pesäpuita kun merikotkat eivät helposti löydä saaristoonkin ulottuneen tehometsätalouden vuoksi. Selvitin kotiin päästyäni metsän omistajan. Kysyin omistajalta, josko tällä olisi jotain sitä vastaan että kotkan tekopesä hänen mailleen rakennettaisiin. Tein selväksi, että jos kotka sinne asettuisi, niin sen jälkeen ei puuta enää kaadettaisi. Metsänomistaja sattui olemaan luonnon ystävä. Hän piti ihan kunnia-asiana jos hänen mäntynsä upealle merikotkalle kelpaisi. Seuraavaksi otin yhteyden kokeneeseen pesärakentaja Matts ”Severi” Finnlundiin. Pääsiäiseksi sovittiinkin rakennustalkoot. Pitkään valitsi Severi oikeaa puuta. Mikroilmasto on tärkeä. Severi kipaisi puuhun kuin nuori kloppi vaikka jo miehen iässä onkin. Minä olin puun alla hanslankarina risunippuja köyden päähän sitoen. Severi veteli ne männyn latvaan naulaamiensa kakkosnelosten varaan. Koko päivä siinä vierähti mutta hyvä tuli. Kävin kahtena kesänä toiveikkaana tutkimassa pesän alustaa, mutta merkkejä pesinnästä ei löytynyt. Alkoi epäilys vaivata vaikka Severi kertoi, että kärsivällisyyttä vaan.

Severi on kyllä varsinaisesti kalasääksimiehiä. Hän on vuosikymmeniä rengastanut Merenkurkut sääksenpojat. Severi toivoikin, vähän minulta salaa, juuri sääkseen tekopesäämme asettuvan. Sääkselle kelpaa samanlainen tekopesä.

Keväällä 2006 alkoi sitten viimein tapahtua. ”Melko varmoja” pesintätouhuja havaittiin. Sitten jo ”täysin varmoja”.  Kuitenkaan nuoren kotkaparin ensimmäinen pesintä ei useinkaan tuota tulosta, poikasten odotusarvo ei vielä ollut kovinkaan korkealla. Näin kotkamiehet minun kiihkoani  laimensivat.

Ilmoitin havainnoista Maailman Luonnonsäätiön (WWF) merikotkaprojektin vastaavalle, vaasalaiselle Juhani Koivusaarelle, pyytäen  päästä mukaan pesälle, kun hän sen tutkisi. Junnu päästi maallikon mukaan ja päivämääräksi sovittiin 9.6.2006. Sydän pamppaillen ohjasin Junnun pesälle ja katsoin kun ”ammattilainen” muutaman sadan metrin päästä tähyili kiikarillaan pesälle. Kaksi poikastahan siellä on, sanoi Junnu lakonisesti. Mitä se sanoi? KAKSI POIKASTA! Ei voi olla totta! Yritin näytellä rauhallista mutta päässä melkein sumeni! Voiko tämä olla totta!?

Saman pesän poikanen Matias Snellmanin kuvaamana 6 vuotiaana Keski-Pohjanmaalla.

Saman pesän poikanen Matias Snellmanin kuvaamana 6 vuotiaana Keski-Pohjanmaalla.

Ei muuta kuin äkkiä pesälle. Pesäpuun alusmaastossa oli reippaasti valkoista… Jihuu, kotkan ulostetta!! Juhani puki ärsyttävän rauhassa kiipeämistamineet päälle ja kapusi rauhallisesti pesälle. Näin pesän alta kotkansiiven huisketta kun kotkanpoikia rengastettiin. Junnun palattua alas hänen kännykällä ottamiaan kuvia poikasista katseli varsin tyytyväiset miehet. Junnu tietysti oli tyytyväinen uuteen reviiriin ja minä onnellinen muuten vaan. Ikionnellinen. Pientä isyyden ylpeyttä rinnassa!

Seuraavana keväänä tehtiin havaintoja saman vaasalaispesän suuntaan kaloja kiikuttavista merikotkista. Soitin taas Juhani Koivusaarelle, josko saisin tulla mukaan rengastusreissulle. Menimme kesäkuun neljäntenä. Pesän alusta oli valkoisena kotkanpoikien ulosteista. Varmaan ovat poikaset pesässä! Junnu nousee hyvin vaikeasti kiivettävään puuhun. Minä keräsin syönnöksiä hyttysten kanssa tuskaille pesän alta, samalla tarkkaillen Junnun raskasta matkaa kohti pesää alkukesän helteessä. Mitä tapahtuu? Junnu on viiden metrin päässä pesältä kun näen kotkan lähtevän pesästä! Junnu ei sitä näe. Kerron Junnulle, hän ei meinaa uskoa. Junnu aprikoi, josko poikaset jo lentokykyisiä…

Pesästä löytyy peräti kolme poikasta. Poikasia on tavallisesti korkeintaan kaksi (keskiarvo 1,8). Juhani on satoja kertoja kiivennyt rengastamaan kotkanpoikia ja viimeistään kun rengastaja alkaa kiivetä on emo lehahtanut pesältä lentoon. Yleensä ei emoa näy lainkaan tai vain kaukaa kuuluu varoitushuutoa. Junnu rengastaa reippaat poikaset, mittaa siivet (22-41 cm).

Tapasin samana kesänä vaasalaisen, maankuulun luontokuvaaja Eero Murtomäen.

Samalta pesältä 2007 rengastettu poikanen oli kohdannut vaikeuksia 2013 Maalahdessa. Aivotärähdys parannettiin Pohjanmaan villieläinhoitolassa ja kotka pääsi terveenä vapauteen.

Samalta pesältä 2007 rengastettu poikanen oli kohdannut vaikeuksia 2013 Maalahdessa. Aivotärähdys parannettiin Pohjanmaan villieläinhoitolassa ja kotka pääsi terveenä vapauteen. Kuva : Roland Lillkola

Tiesin, että Eero on vannoutunut kotkamies, joka jo 60-luvalla raahasi talvisin sianruhoja Merenkurkun sukukyvyttömille kotkille syötäväksi. Etteivät etelään myrkkyruokaa lähtisi syömään. Eeron ”Merikotkan elämää” -kirja on tietysti kirjahyllyssäni. Eero  ilostui kuulemastaan uudesta pesästä ja lähti  pesää tarkkailemaan kameran kanssa.

Jo on kuvaajille nykyään objektiiveja siunaantunut! Kuvat nähdessäni minä luulin, että Eero on kavunnut naapuripuuhun. Kuvat oli otettu n. 300 metrin päästä, maasta, kotkia häiritsemättä. Ei uskoisi. Kuvista käy ilmi miksi linnun nimi on englanniksi ”White Tailed Eagle”, eli valkopyrstökotka.

Eero ja Juhani kuvasivat myös videokameralla pesän tapahtumia. Tarkasta videokuvasta näkyi nilkan renkaat ja kävi ilmi, että naaras oli Merenkurkussa rengastettu. Uroksen alkuperä jäi mysteeriksi koska se oli rengastamaton.

Samalta tekopesältä on lähtenyt Suomen ainoan Unescon luonnon Maailmanperintöalueen ilmatilaan 2012 mennessä jo ainakin 14  upeaa lintua samalta, ihmisen avustamalta pesäpaikalta.

TIETOA: Vuonna 1975 ei Merenkurkussa yksikään kotkanpoika päässyt siivilleen. Merikotkat talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja siellä elimistöön kerätyt ympäristömyrkyt olivat tehneet Suomen merikotkakannan kyvyttömiksi jatkamaan sukua. Muutaman luonnonystävän aloittama talviruokinta piti kotkat talven yli Merenkurkussa ja näin kanta vähitellen alkoi elpyä. Nykyään Merenkurkussa pääsee vuosittain siivilleen 60-90 kotkanpoikaa ja välitön uhka on poistunut. Sopivien pesäpaikkojen puute on kannan vahvistumisen suurin este. Tuulivoimaloiden sijoitus lähelle merikotkien pesimäalueita on myös vaarana merikotkille.

540353_10150861343839858_1376226988_n

Tässä kuvassa olen vielä kesällä 2012 Pekka Peuran rengastusapulaisena. Kesällä 2013 sain rengastajan luvan ja kiipeän itse pesälle. Kuva: Aarne Lahti

Tämä juttu julkaistiin Suomen Luonto lehdessä marraskuussa 2007.(Olen sitä tähän hieman päivittänyt poikasten lukumäärän osalta).

Categories: Luonto Vaasa Merenkurkku, Merikotka, Uncategorized, Vaasa | Jätä kommentti

Merikotkan pesäpuun kaato taas Merenkurkussa

(Alimpana Vasabladetin jutut asiasta 26.6.2012)

(Päivitys: Poliisi tutki asian ja uskoi maanomistajaa…eli tulkitsi puun tuulen kaatamaksi.)

Korsnäsissa, Blaxnäsin  kylän pohjoispuolella, lähellä Närpiön rajaa, on kaadettu merikotkan pesäpuu viime talven/kevään aikana.

Kesällä  2011 löytyi paikallisen vihjeen perusteella uusi merikotkan pesä. Pesä oli yksinäisessä suuressa männyssä hakkuuaukealla.

Pesäpuu aukealla. Pesässä yksi poikanen, joka rengastettiin 2011 kesäkuussa. Nyt puuta ei enää ole.

Puu oli jätetty lain vaatimalla tavalla pystyyn ja 14.6.2011 WWF:n merikotkatyöryhmän pj. Juhani Koivusaari rengasti pesäpoikasen ja kiinnitti puuhun Ympäristöministeriön alumiinisen suojelumerkin huopanauloilla.

Tänä kesänä kun rengastusryhmä (olin mukana itsekin) merkitsemään poikasia oli vain kanto jäljellä

ja pesärytö maassa! Kannosta päätellen puu on sahattu puun pystyssä ollessa. Kanto on edelleen tukevasti maassa.  WWF:n merikotkatyöryhmän pj. Juhani Koivusaari ja biologi Ismo Nuuja dokumentoivat tapahtuman valokuvin.

Tässä pesäpuu kolmena tukkina. Ei ole tuuli katkaissut…

Suuren männyn runko löytyi kolmena tukkina UPM:n ostamasta metsäautotien varrella olevasta puupinosta. Osa revitystä suojelumerkistä oli tallella. Sahausjälki  on identtinen verrattuna kantoon. Kaadettu pesäpuu oli sahattu kuten pystyssä oleva puu sahataan, kahdella leikkuulla. Kaatunut puu sahataan kerralla poikki. Myös kanto oli tukevasti paikallaan. Tuulenkaato irrottaa juuristoa, ellei puu katkea. Ja tämän puun runko siis löytyi ehjänä. Ei siis tuulenkaato.

Asiasta ilmoitettu ELY-keskukseen. Tarkastaja Matti Kyröläinen on tehnyt  Pohjanmaan poliisille tutkintapyynnön.

Palanen suojelumerkkiä oli repimisestä huolimatta jäänyt huopanaulan alle todisteeksi, että kyseessä oli merikotkan pesäpuu.

Mahdollinen motiivi pesäpuiden yllättäville kaadoille: Pohjanmaan maakuntakaavassa on esitetty tuulivoima-alueita. Blaxnäs-Korsnäs ja Bergö  ovat potentiaalisia tuulivoima-alueita maakuntaselvityksessä. Tuulivoimalaa ei kuitenkaan voida rakentaa lähelle merikotkan pesäpuuta. Ei tuulivoimalaa > ei korvauksia maanomistajalle tuulivoimalasta (on arveltu maanomistajan saavan jopa 6000€ vuodessa korvausta tuulivoimalasta…).

Rannikon alkuperäisväestö, varsinkaan kalastajat,  ei pidä merimetsoista eikä  hylkeistä. Merikotka on kuinkin molempien lajien kasvun lähes ainoa luonnollinen  rajoittaja. Merikotkat käyttävät ravinnokseen merimetson poikasia ja hylkeiden kuutteja. Voisi siis kuvitella, että rannikon ihmiset pitäisivät merikotkia ystävinään. Merikotkat syövät pääasiassa säyneitä, haukia, särkiä ja ennen kaikkea lokinpoikasia. Ehkä ennen pitkää merikotkan vainoajat saavat oman kyläyhteisönsä vihat päälleen?

Tapio Osala


Asiaan liittyvää lainsäädäntöä:

Luonnosuojelulaki:

39 §

Rauhoitussäännökset

Tässä löytyneen tukin tyven mittaus ja sahausjäljet.

Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden:

1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen;

2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja

3) tahallinen häiritseminen,

erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.

—-

58 §

Rangaistukset

Tässä kannon identtinen sahausjälki ja mitta.

Rangaistus vastoin tätä lakia tehdystä ympäristön turmelemisesta tai luonnonsuojelurikoksesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–5 §:ssä.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) rikkoo tässä laissa olevaa tai sen nojalla luonnon suojelemiseksi annettua säännöstä tai määräystä taikka ostaa tai ottaa vastaan jotakin, mikä on saatu sellaista säännöstä tai määräystä rikkomalla,

….

on tuomittava, jollei teko ole luonnonsuojelurikoksena rangaistava, luonnonsuojelurikkomuksesta sakkoon.

Luonnonsuojelurikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta hävittää oikeudettomasti luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen eläinlajien yksilöiden lisääntymis- tai levähdyspaikkaa taikka sitä heikentää. (24.6.2004/553)

Rikoslaki

48 luku (21.4.1995/578)

Ympäristörikoksista

5 § (21.4.1995/578)

Luonnonsuojelurikos

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpiderajoituksen alaisen tai toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen,

2) luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti erottaa ympäristöstään taikka tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta kohteen taikka myy, luovuttaa, ostaa tai ottaa vastaan kohteen, joka on mainitulla tavalla erotettu ympäristöstään, tuotu maahan tai viety maasta taikka

3) luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 vastaisesti tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen ilman asetuksessa tarkoitettua lupaa tai todistusta taikka vastoin luvan tai todistuksen ehtoja, taikka ostaa, tarjoutuu ostamaan, hankkii kaupallisiin tarkoituksiin, esittelee julkisesti kaupallisessa tarkoituksessa, käyttää taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, myy, pitää hallussa myyntitarkoituksessa, tarjoaa tai kuljettaa myytäväksi mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen,

on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Rauhoitettu laji

Merikotka on Suomessa rauhoitettu. Sen tahallinen häiritseminen on kiellettyä, erityisesti lisääntymisaikana ja muutonaikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Myös linnun pesälle kiipeäminen, linnun valokuvaaminen pesältä tai sen poikasten rengastus saattavat olla häirintää, joka edellyttää alueellisen ympäristökeskuksen luvan.

Lisäksi merikotkan säännöllisessä käytössä oleva pesäpuu on rauhoitettu. Tämän katsotaan tarkoittavan kaikkia puussa olevia kotkan rakentamia pesiä, sillä merikotkalla on tapana pesiä vuorotellen eri vaihtopesissä.

Ympäristöministeriö on määritellyt merikotkalle hinnan, jonka linnun kuoleman aiheuttanut henkilö voidaan tuomita maksamaan valtiolle vahingonkorvauksena. Merikotkan ohjeellinen arvo on 7432 €. ( Asutun pesäpuun ja siinä olevan munan tuhoamiselle en tiedä ”hintaa”. Tällainen tapaushan oli Trutörenin pesäpuun kaato kun rikkinäinen munakin löytyi. Mikä on kaadetun pesäpuun rahallinen ”hinta”? – En tiedä.)

http://wwf.fi/maapallomme/uhanalaiset/kotimaiset/merikotka/

Vasabladet/Mayvor Stagnäs kirjoittaa asiasta 26.6.2012:

Fyra misstänkta brott mot havsörnar

På tre orter har träd med havsörnsbon sågats omkull. Dessutom har en ruvande havsörn hittats skjuten under sitt boträd. Alla fyra misstänkta brott har upptäckts i maj.

På ett kalhygge i norra (po. södra – Tapion huom.)Korsnäs stod en ensam fura med ett havsörnsbo i somras. Juhani Koivusaari, ordförande för Världsnaturfondens havsörnsgrupp, hade då ringmärkt en unge. När han kom för att ringmärka nya ungar i maj var vara stubben kvar.

Tallen hittade han i form av tre stockar i en virkeshög några kilometer längre bort längs en skogsbilväg.

Markägaren säger att trädet blåste omkull i stormen på julannandagen. Skogsbolagets vikresuppköpare har ingen aning om hur stockarna hamnat i virkeshögen.

Koivusaari misstänker starkt att trädet sågats omkull. Polisen utreder saken.

I Iskmo, Korsholm har Koivusaari hittat en skjuten havsörn under sitt boträd. Dödsorsaken utreds.

På Rönnskär i Korsholm och på Trutören i Bergö har träd med havsörnsbon fällts.

På sidan 2.:

Träd med havsörnsbo borta

Vem eller vad  fällde trädet? NTM-centralen misstänker naturskyddsbrott och ber polisen utreda orsaken.

En stor tall med ett havsörnsbo har huggits i tre delar. Miljöcentralen misstänker att trädet har huggits ner och begärt att polisen utreder händelsen. Markägaren hävdar att trädet blåst omkull.

Juhani Koivusaari, ordförande för WWF:s havsörnsgrupp, och Ismo Nuuja, biolog och filosofie licentiat vid Jyväskylä universitet, blev minst sagt snopna när de kom för att ringmärka havsörnsungar och trädet med boet var borta.

De fann endast en stubb där furan med örnnästet hade stått.

Ett år tidigare hade Koivussari ringmärkt en havsörnsunge där och satt ett skyddsmärke på trädstammen. De befann sig på ett kalhygge i norra Blaxnäs i Korsnäs.

När de körde tillbaka längs skogsbilvägen upptäckte de en virkeshög och hittade tallen sågad i tre stockar. På den ena stocken hittade de den ena av fyra filtspikar som de hade använt året innan när de spikade fast skyddsmärket. Kvar fanns endast en liten bit av märket.

Koivusaari är övertygad om att trädet har fällts av en motorsåg.

– Vi såg tydliga märken av en motorsåg på stubben. När ett stående träd fälls sågar man av trädet från två håll för att fälla det. Om trädet blåst omkull sågar man bara från den ena sidan. Vi fann tydliga märken i stubben som visar att trädet stod när det fälldes, säger han.

Koivusaari och Nuuja fotograferade stubben och stockarna och anmälde saken till Närings-, trafik- och miljöcentralen (NTM-centralen).

Överinspektör Matti Kyröläinen på NTM-centralen misstänker brott mot naturskyddslagen och gjorde en anmälan till polisen den 25 maj.

– Jag har sett bilderna av stubben och stockarna och har svårt tro att stormen skulle ha fällt trädet. Polisen får undersöka saken, säger Kyröläinen.

Skogsbolaget UPM-Kymmene har satt sin stämpel på stockarna. Virkesuppköpare Bengt Berg säger att han inte vet någonting om stockarna.

– Någon annan kan ha fört dit dem. Jag har inte tagit emot dem, säger han.

Johan Nynäs, instruktör på Skogsvårdsföreningen Österbotten med ansvar för skogen i Korsnäs säger att tallen har blåst omkull.

– Den blåste omkull i julhelgen. Jag har själv sett den liggande på marken. Markägaren har huggit upp trädet i stockar. Hela rotsystemet har fallit tillbaka in i marken efter att trädet sågats av, säger Nynäs.

Koivusaari tror inte på det.

– I så fall borde det finnas märken av upprivna rätter i marken, men sådana finns inte. Det kollade vi genast, säger Koivusaari.

Den ena av de två markägaren säger att trädet blåste omkull.

– Det föll omkull i stormen på julannandagen. Det har inte varit havsörnar i det trädet på flera år, säger markägaren.

Ord står mot ord. Polisen har kallat parterna till förhör.

Kerstin Erikson på polisen i Sydösterbotten uppskattar att utredningen blir klar i höst. Den ska ge svar på frågan vem eller vad som fällde det stora trädet med ett havsörnsbo.

Koivusaari påpekar att skogsskiftet ingår i ett område som i landskapsplanen är klassat som ett framtida område för fem, sex vindkraftverk.

Ytterligare tre misstänkta brott mot havsörnar

Miljöinspektörer har upptäckt avsågade träd med havsörnsbon på Rönnskär i Korsholm och på Trutören norr om Bergö i Malax. Och funnit en skjuten havsörn i Iskmo, Korsholm.

På Rönnskär i Korsholms skärgård har en björk med ett havsörnsbo sågats omkull. Det är inte första gången som någon har försökt få omkull trädet.

För fem år sedan försökte någon såga av stamen med en handsåg men kom bara halvvägs. Björken stagades upp med rep och örnboet räddades.

I fjol växte två ungar växte upp i boet.

I maj upptäcktes att någon åter en gång gått lös med handsågen på samma trädstam. Den här gången har stammen sågats av men trädet hålls upprätt tack vare repen.

I år har ingen havsörn häckat i trädet.

Närings-, trafik- och miljöcentralen (NTM-centralen) har fått en anmälan om det avsågade trädet och ska be polisen att utreda saken.

I Iskmo, Korsholm har en död havsörn hittats under ett träd med ett örnbo.

Juhani Koivusaari, ordförande för Världsnaturfondens havsörnsgrupp, fann att havsörnens näbb var skadad och misstänker att någon har skjutit fågeln.

– Honan hade en fläck på buken som visar att hon ruvat på ägg. Ett hål på näbben är den enda synliga skadan, säger Koivusaari.

Han har skickat örnen till Eviras laboratorium i Uleåborg för att utreda dödsorsaken.

– Jag är säker på att hon har skjutits med ett gevär. Jag tror att hon fallit handloss och dött av hjärnskakning.

När dödsorsaken fastställts görs en polisanmälan.

Också på Trutören, norr om Bergö i Malax har ett träd med ett havsörnsbo sågats omkull. Under trädet hittades bland annat ett söndrigt havsörnsägg. Det rapporterade Vbl om den 13 juni.

Polisen utreder det som brott mot naturskyddslagen.

—-
Täällä Pohjalaisen, Metsälehden ja Ilkan uutiset asiasta:
Categories: Luonto Vaasa Merenkurkku, Merikotka, Vaasa | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.