vuoropäiväpaasto intermittent fasting

Elämmekö syödäksemme? – Vaihtoehto laihdutusdieeteille

Vai syömmekö elääksemme? Olen alkanut miettimään ruokailutottumuksiamme. Kansa lihoo ja katsoo innolla ruoanlaiton viihdeohjelmia. Se ähkyy sohvalla välipaloja popsien ja kolesterolilääkkeitä nauttien. Pallolaajennusta jonottaen. Media tulvii ruoka- ja juomamainoksia. Elämän täyttää ruoka. Ruoka on syy suuriin kansanterveydellisiin ongelmiin mutta elintarvikebisneksessä on myös valtavia taloudellisia intressejä.

Jossain on määrätty, että ”aamuateria on päivän tärkein ateria”. En löytänyt pätevää fysiologista argumentaatiota tuolle suositukselle mutta hyvin se on saatu ylipainosta ja diabeteksesta kärsivään kansakuntaamme iskostettua.

Olen ollut syömättä aamuateriaa kymmeniä vuosia, uhmaten virallista suositusta. Tietämättäni olinkin harrastanut ”pätkäpaastoa”. Pätkäpaastossa koko päivän ruokailut hoidetaan 6-8 tunnin aikana. Olen syönyt vain kerran päivässä, lujasti, myöhään iltapäivällä. Harvoin jotain vähäistä iltapalaa. Siis hyvin ”väärät” elintavat. Olen silti saanut olla hyvin terve, voin hyvin.

Tapio Osala, kesällä 2012, parin kuukauden vuopäiväpaaston jälkeen

Lueskelin poikani innostamana urheilijoiden ja terveysfriikkien ja terveellisistä elintavoista kiinnostuneiden kuntoilijoiden harrastamista epätavallisista ruokailutottumuksista. Päätin kokeilla luontaisen pätkäpaastoni lisäksi vuoropäiväpaastoa (engl. intermittent fasting).

Parin kuukauden vuoropäiväpaastoilun jälkeen vaikuttaa siltä, että tästä tuli pysyvä elintapa. Vaikka pääasiallisena syynä ei kokeilulleni ollutkaan painonpudotus niin yli 10 kg:n katoaminen ei ollut pahitteeksi. Nyt pitää yrittää ”ravitsemuspäivinä” syödä tosi kaloripitoista ruokaa, ettei aivan kuihdu pois.

Tämä sopii minulle erityisen hyvin sillä omaan ahmattigeenin. Silloin kun syödään, syödään kunnolla. Kaloreiden laskeminen ei minulta onnistuisikaan.

Kahtena päivänä viikossa jätän kaiken ravinnon, kahvia lukuun ottamatta, väliin. Seuraavana päivänä syön vasta iltapäivällä, eli oikeastaan tulee viikossa melkein kaksi kahden vuorokauden paussia syömisessä. Jos paino alkaa pudota liikaa täytenee opetella ruokapäivinä syömään vähän aikaisemmin ja kaksi kertaa.

Mitään negatiivista oiretta en ole havainnut, päin vastoin. Paastopäivät ovat energisiä!

Minkälaiseen tutkimukseen perustuu suositus aikuiselle ihmiselle syödä useita aterioita päivässä? Mihinkä aamuaterian tärkeys perustuu? Eikö ihmiskeholla olekin oma veren sokeripitoisuutta säätelevä mekanismi, haiman insuliinituotanto? Minkälaisten ruokailutottumusten vallitessa ihmisen ruoansulatusjärjestelmä kehittyi? Kun sairastumme, katoaa ruokahalu, miksi? Onko siis paastolla tervehdyttävä vaikutus?

Jos parin tunnin välein nostetaan pikkuaterioilla veren sokeripitoisuutta niin häiriintyykö luontainen fysiologinen automatiikka ja siitä seurauksena diabetes? En minä tiedä, kunhan kysyn.

Olen kuudetta kymmentä käyvä ja olen käynyt paastopäivinä vähän puntteja kolistelemassa ja uimassa kilometrin verran. Olen hyvässä kunnossa, ei ylipainoa. Vältän kaikkia kevyttuotteita, syön voita, popsin rasvaisia pihvejä, jäätelöä, kermakakkuja ja leivoksia, nam!

 

(Tämä kirjoitus on julkaistu mm. Helsingin sanomissa)

Categories: vuoropäiväpaasto intermittent fasting | 5 kommenttia

Pidä blogia WordPress.comissa.