Teksti ja osa kuvista: Tapio Osala
Heinäkuun kymmenentenä kävimme assistenttini Antero Tiilikaisen kanssa veneellä Nilakalla Keiteleellä rengastamassa parikymmentä sääksenpoikasta.
Heinäkuun lopulla olivat jo ensimmäiset poikaset lentokykyisiä. Tiistaina 30.7 oli Nilakalla kova keli, satoi, oli kylmä ja kova pohjoistuuli. Yksi juuri lentoa opetteleva poikanen oli harhautunut järveselän yli pesältään etelään kymmenen kilometrin päähän, Hamulanniemeen, Jukka Nuutisen talon ulkorakennuksen katolle. Poikanen oli kylmissään ja uupunut.
Uupunut sääksi. (Kuva Jukka Nuutinen)
Jukka Nuutinen soitti Keiteleen pelastuslaitokselle ja sieltä yksikön johtaja Juha Leskinen kävi pyydystämässä sääksenpojan. Lintu antoi ottaa itsensä kiinni, ilman haavia, yrittämättä edes paeta.
Lintu toimitettiin pielaveteläisen Jorma Jäntin hoteisiin. Jorma on aiemminkin tallissaan hoitanut loukkaantuneita lintuja.
Koska linnulla oli metallirengas jalassaan, Rengastustoimistosta selvisi, että lintu oli minun rengastama. Jorma otti yhteyttä minuun. Päätimme että hän ruokkisi sitä pari päivää ja tulisin sitten paikalle tutkimaan sen lentokuntoa ja mahdollista vapautusta.
Perjantaina 2.8. menin Jorman luokse. Sääksi vaikutti erittäin ärhäkältä, kala oli sille hyvin maistunut.
Sain rengastajakollega Ari Lyytikäiseltä lisää sääksen lukurenkaita.Tämä sääksi sai PLS-tunnuksen*.
Laitoin samalla linnulle myös keltaisen lukurenkaan, jotka välillä pääsivät loppumaan eli en varsinaisessa rengastuksessa pannut linnulle kuin metallirenkaan.
Sääksi oli hyvässä kunnossa Jorman tallissa.
Päätimme vapauttaa sen pesän tuntumaan.
Otin yhteyden Keiteleen pelastulaitaiksen palomestariin Teemu Tenhuseen kysyen josko he voisivat tulla veneellään mukaan palauttamaan sääkseä luontoon. Teemulle se sopi hyvin ja mukaan lähti myös Juha Leskinen.
Jorma Jäntti ja laatikossa vapautettava sääksi. Venettä ohjaa Teemu Tenhunen.
Ajelimme pelastuslaitoksen veneellä samalle saarelle, jossa oli sääksen kotipesä. Molemmat emot tervehtivät tuloamme. Nousimme maihin ja pesän tuntumassa sääksen sijaisvanhempi Jorma Jäntti vapautti sääksen.
Jorma Jäntti ja sääksi juuri ennen vapautusta
Hienosti lentäen se laskeutui maahan ihmettelemään. Emot kutsuivat sitä taivaalla. Poistuimme vikkelästi.
Tehtävä hoidettu.
- LUKURENKAISTA: yksi lukurenkaalla varustamani sääksi on havaittu voimissaan Etelä-Afrikassa, toinen Angolassa.
PELASTUS NRO 2
Heinäkuun kahdeksantena kävimme Antero Tiilikaisen kanssa eräällä Pohjois-Savolaisella sääksen suopesällä. Pesä oli aikaisemmin ollut varsin tuottoisa mutta nyt kun kiipesin pesälle siellä oli vain yksi poikanen.
Pesä oli nitkahtanut eli oli kallellaan ja alareunassa ei ollut sääksen pesälle tyypillistä oksista koottua turva-aitaa. Pyysin Anteroa tutkimaan pesän alustaa, josko sieltä löytyisi muna tai raato…
Pesä 4/8-19. Oikealla isompi poikanen, pieni ei erotu vasemmalla. Emot ovat itse vielä kohentaneet pesää. Huonossa latvassa pesä on.
Täällä on elävä poikanen, huutaa Antero!
Poikanen oli ihan terve ja hyvässä kunnossa mutta kovin pieni, vain 550 grammaa, verrattuna pesäpoikaseen, joka oli1200 grammaa. Nostin poikasen pesälle ja korjasin pesää rakentamalla turva-aidan, ettei pienokainen uudestaan putoaisi.
Yleensä näin pienet poikaset, jolla kovasti suurempia sisaruksia, eivät selviä lentoon.
Kävimme Outin kanssa elokuun neljäntenä metsän suojasta kaukoputkella tarkastamassa olisiko kuitenkin pikkuinen selvinnyt. OLI!
Isompi oli juuri lähdössä jo lentoon, pienempi saisi vielä kasvaa pari viikkoa mutta hyvältä näytti.
Tapio Osala 